MIKÄ ON KONTULAN HENKI? ONKO SITÄ?
Kontulan
henki muodostui Kontulan rakennusvaiheessa tai jo aikaisemminkin alueen
rintamiestalojen rakentamisaikaan. Muuttajat tulivat yleensä oloista,
joissa tietty sosiaalisuus oli ollut osa elämää. Lähiön elämänmuoto sai
vaikutteita sekä kaupunkilaisuudesta että maalaisuudesta.
Lähiöstä
muotoutui ihmisten mielissä pikkukaupunki tai suuri kylä.
Yhteishenki muodostui järjestöjen, yhdistysten ja kirkon kautta.
Kontulalaiset perustivat lyhyessä ajassa parikymmentä yhdistystä,
joihin kaikkiin riitti aktiivisia toimijoita. Yhdistyskirjo ulottui
poliittisista järjestöistä kalakerhoon ja marttoihin, kuten kunnon
kaupungissa kuuluukin.
Asukkaiden yhdyssiteenä ja edunvalvojana alkoi maaliskuussa 1966 toimia
Kontula Seura. Kokoukset silloin olivat lähiön kansankokouksia, joihin
osallistui useita satoja ihmisiä. Asuinalueen puutteet ja tiedontarve
saivat ihmiset liikkeelle. Todennäköisesti kyse oli myös henkisten
kiinnekohtien kaipuusta. Kontula Seura loi tietoisesti kotiseutuhenkeä.
Lähiön urheilumiehet olivat yksimielisiä myös urheiluseuran
tarpeellisuudesta.
Monenlaista toimintaa ja hengen luontia
Työmaaparakkiin
Keinutielle kokoontui 1966 toistasataa kontulalaista perustamaan
urheiluseuraa. Kontulan Kunto päätettiin perustaa yksimielisesti, mutta
valittaessa keskusjärjestöä äänet jakautuivat. TUL:n kannattajat
voittivat äänin 64-50.
Kontulan Urheilijat (KontU) perustettiin vähän myöhemmin ja se liittyi
SVUL:ään. Kummassakin seurassa oli vuonna 1969 yli 500 jäsentä.
Kontulalaiset arvostivat koulutuksen merkitystä ja kun 1966 yhteiskoulu
aloitti vuokratiloissa, niin pyrkijöitä oli 1000, joista vain puolet
pääsi sisälle. Onneksi HYL siirtyi muutaman vuoden kuluttua Helsingin
keskustasta Kontulaan. Koulujen naistoimikunnat olivat varsinaisia
talkootyöläisiä ja hengenluojia järjestämällä silloin erilaisia juhlia
ja tempauksia. Siihen aikaan kontulalaiset olivat ylpeitä lähiöstään ja
uskalsivat ja halusivat sanoa asuvansa Kontulassa tai olevansa
kontulalaisia.
Kontulalaisuus ilmeni ehkä myös kielteisenä. Alueelta
puuttuivat harrastusmahdollisuudet tai ne olivat vähäiset. Nuoriso
kokoontui yhteen ja kun järkevä tekeminen puuttui, niin keksittiin
kaikenlaista. Nuoriso liikkui jengeinä. Kontulalaiset kävivät jengitaistoja muiden lähiöiden jengejä vastaan.
Hyvä yhteistyö eli Kontulan henki vei kuitenkin läpi vastoinkäymisten
parempaan huomiseen.
Harrastusmahdollisuudet ja palvelut paranivat.
Ostoskeskuksen laajennusosaan sijoittuivat nuorisotilat, terveysasema,
uimahalli ja ravintola Kolmospesä. Kontulalaisuus laimeni vähitellen,
mutta leimahti 1984 uudelleen, kun KontU:n jalkapallojoukkue nousi
ykkösdivisioonaan. Ratkaisuottelua seurasi yli 4000 katsojaa.
Seuraavana vuonna KontU karsi jo mestaruussarjapaikasta Kemin
Palloseuran kanssa. Kemiläiset voittivat Kontulassa yli 5500 katsojan
pettymykseksi.
Kontulan henki vaikuttaa vieläkin
Onko
Kontula –henkeä olemassa nykyään? Miten se ilmenee? Vastaus on
ehdottomasti Kyllä.
Se ei ehkä ilmene alkuaikojen tapaan
yhdistysaktiivisuutena tai talkoohenkenä, koska siihen ei ole samalla
lailla tarvetta. Se ilmenee rakkautena kotiseutuun ja viihtyvyytenä.
Alueella asuu paljon alkuperäisiä kontulalaisia jo kolmannessa
polvessa. Myös talkoohenki elää edelleen. Tästä osoituksena on esim. FC Konnun järjestämä
KontuFestari -tapahtuma, johon on parhaimmillaan osallistunut 150 talkoolaista vuosittain .
Voisin lopettaa kesällä 2004
Helsingin Sanomissa ollutta Tapio Havaston kirjoitusta lainaten.
”Meilläpäin on työttömyyttä, yksinhuoltajuutta ja sosiaalista
eriarvoisuutta ja varmasti myös mielenterveysongelmia. Sellaista elämä
oikeasti on! Kontulassa on kuitenkin myös paljon hyvää, esimerkiksi
palvelut, metro, hyvä ostoskeskus, koulut ja päiväkodit turvallisen
matkan päässä jne. Monessa asiassa olemme edelläkävijöitä ja
suunnannäyttäjiä. Erilaisuus on luonnollista, ei mikään kummastelun tai
syrjinnän aihe. Maahanmuuttajista saamme varsinaisia tulevaisuuden
tekijöitä; moniarvoisia stadilaisia! Meillä eletään täyttä elämää.
Kohotan maljan Kontulalle.”
Kalevi Salo
(Tämän kolumnin kirjoittanut Kalevi Salo toimii nykyään Kontula-Seuran puheenjohtajana)
)