Työttömyyden paradoksi on se, että yhteiskunnassa on paljon tekemätöntä työtä. Tälle työlle on ominaista, ettei kukaan ole valmis maksamaan siitä ...

65. TORSTAINA 2. KESÄKUUTA 2005 kello 16.30

N:o 77) Alle 54-vuotiaiden työllistäminen

Jyrki Katainen /kok: Arvoisa herra puhemies! Hallitus määritteli omassa hallitusohjelmassaan tärkeimmäksi talouspoliittiseksi ja yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan aikaansaamisen elikkä työllisyysasteen nostamisen 67-70 prosenttiin. Tämä tavoite on aivan oikea, mutta nyt on kuitenkin nähtävissä, että Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2005 huhtikuussa 2 000 vähemmän kuin huhtikuussa 2003, jolloin siis hallitus aloitti oman toimintansa, elikkä työpaikkojen määrä on vähentynyt eikä lisääntynyt.

Hallitus teki kauan, vuosia odotetun ratkaisun matalapalkka-alojen tukemisesta, jonka tarkoituksena olisi vahvistaa suomalaista palvelualaa, lisätä työpaikkoja nimenomaan palvelusektorille, mutta se päätti osoittaa tähän tarkoitukseen ainoastaan 150 miljoonaa euroa rahaa, mikä asiantuntijoiden mukaan on aivan liian vähän. Muun muassa Holmin mukaan tämän työpaikkavaikutus on mahdollisesti noin 3 000 uutta työpaikkaa, erityisesti koska se suunnataan vain tiettyyn ikäryhmään.

Minkä takia hallitus ei kanna huolta alle 54-vuotiaista työtä vailla olevista ihmisistä, vaan haluatte suunnata nämä toimet pelkästään vanhempaan ikäluokkaan?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! 150 miljoonaa euroa ei ole pieni raha, ed. Katainen, tulette sen aikanaan huomaamaan, kun vastuut teilläkin kasvavat, niin kuin te ilmeisesti haluatte.

100 miljoonaa nyt tässä hallituksen sisäisessä ennakkoarvioinnissa menisi todella yli 54-vuotiaille. Tämä menee suoraan hallitusohjelman keskeiseen tavoitteeseen, työurien pidentämiseen, ja estää sitä kehitystä, joka on ollut meillä pitkään kielteinen tuossa ikäryhmässä, jossa töitä ei ole ihmisille kyetty riittävästi järjestämään. 50 miljoonaa sitten kohdennettaisiin myöskin työuraperusteisesti nuoriin, se tapahtuisi todennäköisesti suorien työllistämistukien kautta, ja sellaisiin nuoriin, jotka ovat koulupudokkaita, syrjäytymässä työelämästä joko pitkäksi aikaa taikka pysyvästi. Tämäkin on hallitusohjelman keskeistä tavoitetta, rakennepolitiikkaa, jota kokoomus on voimakkaasti aiemmin korostanut. Nyt se korostaa vain rahaa. Sitten kotitalousvähennys, kokoomuksen yksi lempilapsista, on tässä myöskin saamassa panostuksia.

Jyrki Katainen/kok: Herra puhemies! Sen me tiedämme nyt teidän päätöksenne johdosta, että nuorille tarjotaan ainoastaan tätä tehotonta työvoimapoliittista koulutusta, josta muun muassa tänä aamuna saimme lukea, sen heikoista vaikutuksista.

Tämä matalapalkkatyön tukipaketti, hieno homma, että se on edes jossakin määrin edistynyt sosialidemokraattien vastustuksesta huolimatta, sehän oli keskustan keskeinen vaalitavoite. Keskusta esitti vaalikampanjassaan 500 euron mittaista tukipakettia nimenomaan tähän, ja nyt on vastauksena tullut ainoastaan nämä 150 miljoonaa euroa. Olisikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi ministeri Pekkariselta:

Aiotteko te palata vielä tähän matalapalkkatuen tasoon tämän hallituskauden aikana, vai aiotteko te kuopata oman keskeisen vaalilupauksenne?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen: Arvoisa puhemies! Todellakin viime vaalikauden loppupuolella tämän asian käsittelyllä ja kehittelyllä oli hyvin kunnianhimoisia tavoitteita, ja ne ovat edelleenkin kunnianhimoisia, (Ed. Zyskowicz: Ja edelleen tavoitteita!) ne ovat edelleenkin hyviä, niitä kohti kannattaa edetä. Nyt otetaan 150 miljoonan euron mittainen askel, enkä väheksyisi sitä. En väheksyisi sitä, että niiden aika vaikeasti työllistettävien ikääntyneiden ikäluokkien työpaikkojen säilymistä tai syntymistä ollaan turvaamassa. En väheksyisi sitäkään, että kotitalousvähennys laajenee tässä merkittävällä tavalla, enkä sitä kolmattakaan ulottuvuutta, sitä, että tässä on mukana joukko toimia, joilla erityisesti tähdätään siihen, että niiden nuorten, jotka ovat vaikeasti työllistettäviä, hyväksi osoitetaan aivan erityisiä tukitoimia. Minusta tämä on hyvä alku. Ei olla maalissa likimainkaan, mutta hyvä alku on otettu.

Markus Mustajärvi /vas: Arvoisa puhemies! Juuri äsken eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa oli työttömien tilaisuus. Olisi ollut ihan mielenkiintoista, jos joku kokoomuksen edustajista olisi ollut paikan päällä esittelemässä työttömille omaa matalapalkkamallia, mutta eipä ollut. Minä ihmettelen, miksi kokoomus itkee sellaisen mallin perään, josta joissain maissa on jo luovuttu, esimerkiksi Hollannissa. Mutta se voi selittyä sillä, että Hollannissa osataan tehdä muitakin hyviä päätöksiä. Kysymys hallitukselle ja sen ministereille:

Miksi hautasitte keskusteluitta mallin, jossa pienyritykselle olisi annettu huojennus palkan sivukuluista sen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen puuttumatta kuitenkaan palkan tasoon tai luomatta vääristäviä palkka- ja tukirakenteita, niin kuin nyt on uhkana?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Korjaan ed. Kataisen puheenvuoroa siltä osin, että tarkoitus tässä on edetä suorien työllistämistukien kautta nuorten osalta, ja myös siltä osin korjaan, että aktiivinen työvoimapolitiikka koulutuksen osalta olisi tehotonta. Se on sekä meillä että muualla välttämätön osa työvoimapolitiikkaa, ja se toimii pitkälle aikavälille panostaen paremmin kuin monet muut toimenpiteet.

Ed. Mustajärvelle vain se, että tässä on niin pitkään nyt asiaa läpikäyty, että mitään vaihtoehtoja ei kyllä ole suljettu keskustelematta pois. Päinvastoin on keskusteltu erittäin paljon ja asiantuntijatyöhön tämäkin ehdotus tulee perustumaan. Meillä on vieläkin töitä. Eli budjettiriiheen on tarkoitus tuoda nämä asiat yksityiskohtia myöten, silloin voimme sitten käydä eduskunnassakin tarkan, yksityiskohtiin menevän keskustelun.

Janina Andersson/vihr: Arvoisa puhemies! Ellei ministeri Kalliomäki halua ottaa kantaa tähän asiaan, niin ehkä ministeri Pekkarinen tai joku muu, tähän Suomen Yrittäjien malliin, jonka he sanovat olevan kaikkein tehokkain, jos halutaan uusia työpaikkoja Suomeen. Juuri tämän yksinyrittäjien kynnyksen palkata ensimmäinen työntekijä koetaan olevan suurimpia kynnyksiä. Olisin samaa kysymystä toistanut kuin ed. Mustajärvi:

Mikä on syy, että tämä malli ei nyt tullut kysymykseen, kun oli tämän verran rahaa käytettävissä? Suomen Yrittäjien mielestä tämä olisi ollut tehokkain tapa, mutta oliko teillä toinen näkökanta?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen: Arvoisa puhemies! Ei se malli minusta ole huono malli. Henkilökohtainen käsitykseni on tämä, mutta on erilaisia vaihtoehtoja, tässähän on monia erilaisia tapoja edetä tässä vähän heikommin - sanotaan näin - tuottavan työn suosimisessa. Kun hallituksen piirissä eri konsteja on pantu riviin ja yritetty löytää niistä sellainen kokonaisuus, mikä sopii noin 150 miljoonan euron raameihin ja mikä sitten tyydyttää kaikkia osapuolia tasapuolisesti, niin lopputulos on se, mikä täällä on esitelty, mikä tiedetään. Siihen ei nyt tällä kertaa tämä idea sopinut. Toivotaan, että se joku kerta saa sijansa. Nyt ei ole aika tälle.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Kyllähän tässä yhteydessä on syytä myöskin muistaa se, että minun muistini mukaan millään vaalikaudella, silloin kun itse olen eduskunnassa ollut, ei ole panostettu yrittäjyyteen, yrittäjiin ja yrityksiin niin paljon niin lyhyessä ajassa kuin tämän hallituksen toimesta. Pelkästään veropolitiikan tasolla on tehty sellaisia panostuksia, jotka vuorenvarmasti vaikuttavat positiivisesti yrittämiseen ja sitä kautta työllisyyteen. Se on keskeinen painopistealue myöskin jatkossa.

Päivi Räsänen/kd: Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi, että 150 miljoonaa euroa ei ole pieni raha. No, se on kuitenkin aika pieni raha, jos sitä verrataan miljardiluokan tuloveronkevennyksiin, jotka eivät ole kohottaneet työllistämisastetta siinä tahdissa, mikä olisi ollut tarpeen. Kysynkin ministeri Kalliomäeltä:

Oletteko sitä mieltä, että hallituksen valitsemat painopisteet, missä tahdissa näitä uudistuksia tehdään ja myös se suhde tuloverokevennysten ja sitten toisaalta tämän työllistämistuen välillä, ovat olleet oikeat, ja onko ajoitus tälle matalapalkka-alan tuelle mielestänne oikea?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Työn verotuksen keventäminen on työllisyysasteen osalta ja työttömyyden kohdalla toiminut täsmällisesti ja hyvin. Se on osunut myöskin suhdannepoliittisesti oikeaan aikaan. Työn verotuksen keventämisen paino oli viime vuodella, ja sitten jatkossa se on vuosilla 2006 ja 2007. Tämä vuosi on mennyt jotakuinkin tasaisesti, koska siellä on toiseen suuntaan vaikuttavia tekijöitä. Nyt pitää vain toivoa sillä tavalla, että suhdanne ei tässä lähtisi kansainvälisestä kehityksestä johtuen ja esimerkiksi työmarkkinaselkkauksista johtuen huonompaan suuntaan. Tämä uudistus, joka nyt on tekeillä, astuu siis voimaan ensi vuoden alusta. Uskon, että se on enemmän rakenteellinen kuin suhdanteisiin liittyvä ja sillä tavalla sen voimaantulo ei ole suhdanteista riippuvainen, ei ainakaan ongelma siltä kantilta katsoen.

Olavi Ala-Nissilä/kesk: Arvoisa puhemies! Hallituksen veropoliittinen ohjelma on toteutumassa mainiosti. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Ainoastaan taitaa olla tämä ruokatarjoilun alvi, joka on sieltä EU:n päästä kiinni, nyt toteutumatta. Tämä hallituksen esitys on toteutumassa, ja keskusta on tukenut tätä kysyntälähtöistä työllistämistä, siis matalan tuottavuuden työn kysynnän ja myös kotitalousvähennyksen kautta työvoimakysynnän lisäämistä. Hallituksella on tämä työmarkkinauudistus, joka vaikuttaa sitten tarjontapuolelle. Että tämä on hyvä kokonaisuus.

Olisin, puhemies, tiedustellut ministeri Kalliomäeltä nyt näitä aikatauluasioita. On varmaan tärkeätä, että yritykset ja myöskin verohallinto voivat varautua tähän matalan tuottavuuden kysynnän tukemiseen riittävän ajoissa. Miten näitten aikataulut? Milloin eduskuntaan tulee esityksiä?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Kuten sanottu, tämän 150 miljoonan paketin voimaantulo on ensi vuoden alusta.

Mitä tulee sitten mainitsemaanne ravintolapalveluita koskevaan alv-veronkevennykseen, se on Euroopan unionista kiinni. Siellä on nyt valmistelukausi etenemässä sillä tavalla, että ensi syksynä on tehtävä taas kaksivuotisjakson päättyessä ratkaisut, ja sitä joko jatketaan nykyisellä käytännöllä taikka pannaan kokonaan poikki taikka sitten, niin kuin Suomi toivoo, sinne tulisi lisäksi tämä ravintolapalveluita koskeva verohelpotusmahdollisuus. Se on meillä hallitusohjelmassakin, noin 100 miljoonan euron isokokoinen, huomattava paketti, mutta tällä hetkellä osa jäsenmaista vastustaa taikka sitten kansalliset edut poikkeavat toisistaan niin paljon, että ei ole varmuutta siitä, saadaanko tämä syksylläkään kuntoon.

Liisa Jaakonsaari /sd: Arvoisa puhemies! Aluksi korjaisin ministeri Kalliomäen lausumaa siitä, että kotitalousvähennys olisi jotenkin kokoomuksen lempilapsi. Se oli myös sosialidemokraattien lempilapsi, (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) ja itse asiassa ministeri Arja Alho oli sen työryhmän vetäjä. Se, mikä meitä erotti, oli se, että me halusimme kiinnittää huomiota myös tähän tulonjakovaikutukseen, mutta se ei kiinnostanut teitä yhtään.

Mutta minun kysymykseni on seuraava: Toinen lempilapsi on ollut työllisyydenhoidossa se, että poistetaan työnantajan sosiaaliturvamaksut, ja näinhän tehtiin Lapissa ja osassa Kainuuta. Nyt on tehty tästä asiasta tutkimus, josta ministeri Manninen varmasti tietää, koska Palkansaajien tutkimuslaitos on sen tehnyt ja luovuttanut sen ministeriölle:

Mitkä ovat sen tutkimuksen tulokset?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen: Arvoisa puhemies! On tietysti vähän erilaisia käsityksiä, mutta työllisyyden kannalta toistaiseksi ei Lapin osalta, jossa kokemukset ovat tosin aika lyhyet ja on ollut myöskin niin, että julkinen valta ei ole ollut mukana, ole kovin suuria työllisyysvaikutuksia siltä osin arvioitu. Toisaalta tietysti pitää muistaa, että siinä tämä alennus on suhteellisen pieni verrattuna tähän uuteen esitykseen, joka on noin 230 euroa työntekijää kohden yli 54-vuotiailla, eli kysymys on todella merkittävästä alennuksesta tämän matalan tuottavuuden työn osalta. (Ed. Jaakonsaari: Eli tämä Lapin kokeilu on ollut nolla?) - No ei sitä nyt ihan nollaksi voi tietenkään sanoa. Se tullaan analysoimaan ja käsittelemään tarkemmin työryhmissä aivan lähiaikoina.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Alueellisilla poikkeavilla toimilla on aina kaksi puolta, mutta siihen palataan varmasti myöhemmin. Oikeastaan haluaisin vain todeta ed. Jaakonsaarelle sen, että en vastaa itsestäänselvyyksiin. Kokoomushan oli passiivinen perässäjuoksija tämän uudistuksen aikana. (Ed. Jaakonsaari: Aivan, aivan! - Naurua)

Arto Satonen/kok: Arvoisa puhemies! Ihmettelen myöskin sitä, että kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yksimielisesti esitti lausunnossaan, että tämä ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaaminen menisi eteenpäin, niin kysyisin vielä uudelleen, kun täällähän ministeri Pekkarinen oli myönteinen asian suhteen, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut:

Tapahtuuko vielä tämän hallituksen aikaan tässä asiassa jotain?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Sellaisia aikeita hallituksella ei ainakaan tässä vaiheessa ole. (Ed. Zyskowicz: Onko Pekkarisella? - Min. Pekkarinen: On! - Naurua)

Kimmo Sasi/kok: Arvoisa puhemies! Suomessa on valtavan paljon tekemätöntä työtä, ja sitä tekemätöntä työtä on paljon siitä syystä, että yksinkertaisesti palkan sivukustannukset, erilaiset maksut, verot, ovat niin suuria, että sitä työtä ei kannata teettää, ja siinä on se perusidea, minkä takia halutaan, että pienipalkkaisen työn lisämaksuja voitaisiin pienentää, jotta täällä työn tekeminen kannattaisi. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa tämä malli ei ollenkaan toteuta tätä alkuperäistä ideaa, minkä hallitus nyt on hyväksynyt, ja meille jää edelleen paljon tekemätöntä työtä. Nyt kysyisinkin vielä:

Hyväksyykö hallitus tämän ajatuksen, että siitä syystä tätä työtä ei tehdä, koska nämä maksut ovat niin korkeita, ja aikooko hallitus tehdä jotakin vielä? Ministeri Kalliomäki, niitä rahoja voitaisiin ottaa hyvin siitä tehottomasta työvoimaministeriön koulutuksesta, mistä tänäänkin jälleen kerrottiin, että sillä rahalla ei saada mitään hyötyä aikaiseksi.


__________

Ed. Tarja Cronberg merkitään läsnä olevaksi.


__________
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Tuohon viimeiseen ehkä ei nyt pitäisi vastata ylipäänsä. Sehän oli, no jääköön sanomatta, mutta sen väitteen suuntainenhan oli lehtitieto tänään, että suoraan palkkaamalla valtiovalta taikka julkinen valta pystyisi pääsemään halvemmalla. Sehän on siis täydellinen hölynpölyjuttu. Yksi vuosi voisi mennä, mutta entäs toinen vuosi, kun työttömät vaihtuvat koko ajan? Siellä on erittäin suuri joukko kierrossa. Rahat loppuisivat ensimmäisen vuoden jälkeen totaalisesti, mutta ed. Sasilla varmaan sitten olisi tähänkin jokin lääke. (Ed. Sasi: Tietysti on!)

Mitä muuten tulee työnantajamaksuihin, sivukuluihin, niin veropolitiikan kautta tällä vaalikaudella on jo nyt kevennetty työnantajien osuutta voimakkaammin kuin pitkään pitkään aikaan, siis kaikilla verotuksen tasoilla: yritysverouudistuksessa, palkkaverouudistuksessa, jossa lähes 90 prosenttia yrittäjistä on mukana tässä työverotuksen osassa, jossa palkkaveroja kevennetään, (Puhemies koputtaa) koska he ottavat ansiotulon kautta suuren osan tuloistansa.

Puhemies: Kysymys on loppuun käsitelty.

LIBERALISMI VASTAAN KAPITALISMI


Kapitalistiset tai kuten jotkut sanovat uusliberalistiset markkinat näyttävät pahasti pettävän perimmäisen tavoitteensa, sen että tekniikan edistyessä ja markkinoiden vapautuessa kaikki vaurastuisivat ja vähitellen vapautuisivat talouden kahleista. Todellisuudessahan näyttää käyvän päinvastoin: ihmisten riippuvuus taloudesta vain kasvaa, kilpailu tulee yhä kovemmaksi ja kansalaiset jakautuvat työttömiksi ja työn uuvuttamiksi. Kun näin tapahtuu nyt vallitsevan noususuhdanteenkin aikana, niin mihin seuraava lama johtaa?

Talous ei ole liberalisoitumassa vaan antiliberalisoitumassa. Kapitalismille uhkaa käydä samoin kuin sosialismille, jonka perimmäisenä tavoitteena oli vapauttaa työläiset paitsi porvarien myös valtion vallasta. Sosialismista ei kuitenkaan kehittynyt kansanvaltaa vaan itseään täydentävän poliittisen eliitin valtaa. Entäpä jos kapitalistitkaan eivät onnistu, koska kapitalistinen "uusliberalismi" ei todellisuudessa olekaan kaikkien vapautta vaan itseään täydentävän taloudellisen eliitin vapautta? Näin tosiaan väitän ja tälle väitteelle on selvä teoreettinen perustelu.

Mitä todellinen taloudellinen liberalismi sitten on, jos nykyinen uusliberalismi ei sitä ole? Vastausta etsittäessä on lähdettävä liberalismin perimmäisestä sisällöstä, yksilön mahdollisimman suuresta vapaudesta kaikkea vallankäyttöä vastaan. Valta puolestaan on perimmiltään valtaa luokitella ihmisiä ja kohdella eri luokkia eri tavoin, jolloin vapaus on vapautta tästä eriarvoistamisesta.

Vallanhimo on melko yleinen ominaisuus ja yhteiskunnassa on aina useita valtaryhmiä ja organisaatioita, jotka pyrkivät lisäämään omaa valtaansa rajoittamalla toistensa vapauksia esimerkiksi varastamalla, kiristämällä tai syrjimällä. Yhteiskunta ei kuitenkaan ole liberaali, jos se sallii tällaisen vallankäytön. Eihän yhteiskuntaa tee vapaaksi se, että kaikilla on sama vapaus alistaa muita vaan se, ettei kukaan alista toista. Näin joudutaan yhteisin sopimuksin rajoittamaan joitain erityisiä vapauksia yleisten vapauksien vuoksi.

0lennaista on, että liberaalissa yhteiskunnassa erityisen vallankäytön rajoittaminen ei ole mielivaltaista vaan se kohdistuu samalla tavalla kaikkiin. Toisin sanoen kaikilta, myös valtiovallan edustajilta, kielletään varastaminen, kiristäminen ja syrjiminen. Talouteen sovellettuna tämä merkitsee sitä, että liberaaliksi voidaan kutsua vain taloutta, jossa mikään taloudellisen vallan haltija ei luokittele valtansa kohteita eikä anna erilaisia taloudellisia etuja eri ihmisille tai organisaatioille. Valtiovalta - tai maailmanlaajuisesti ajatellen globaali yhteisö - ei itse tee niin ja se kieltää tällaisen vallankäytön myös muilta organisaatioilta samoin kuin yksityisiltä ihmisiltä.

Kun taloudellinen liberalismi määritellään tältä klassiselta perustalta, nähdään kuinka kaukana vapaa kapitalistinen markkinatalous on liberaalista markkinataloudesta. Valtiovallat kaikkialla maailmassa itse käyttävät valtaa määrittelemällä erilaisia taloudellisia luokkia ja organisaatioita ja kohtelemalla niitä eri tavoin, minkä lisäksi valtiovallat sallivat erilaisten taloudellisten yksikköjen vallankäytön eli niiden suorittaman eriarvoistamisen.

Nykyisistä eri kohtelun saavista organisaatioista erityisen huomion ansaitsee osakeyhtiö, koska sen omistusmuoto - henkilökohtaisesta vastuusta irrallisilla, vapaasti vaihdettavilla osakkeilla toteutettu - antaa osakeyhtiölle ylivoimaisen kilpailuedun muihin taloudellisiin organisaatioihin verrattuna. Niinpä osakeyhtiöt hallitsevat maailmantaloutta ja suurimmat niistä ovat liikevaihdoltaan suurempia kuin jotkut kansantaloudet. Osakeyhtiöiden valta - ei tekniikan ja talouden kehittyminen sinänsä - hävittää kyliä, hajoittaa perheitä ja kaataa yksilöitä taloudellisen taistelun kentällä.

Osakeyhtiöt eivät kuitenkaan kuulu liberaaliin markkinatalouteen, jossa teorian mukaan on vain samalla tavalla kohdeltavia - omistettavia, verotettavia, konkurssiin saatettavia jne. - taloudellisia yksiköitä. Ja koska perusyksikkö on yksilö, liberaalissa taloudessa kaikkiin yhteisöihin suhtaudutaan kuin yksilöön. Siten siinä ei ole muita yhtiöitä kuin henkilöyhtiöitä, joita kohdellaan omistajiensa kautta samoin periaattein kuin yksityishenkilöitä ja perheitä kohdellaan. Esimerkiksi verotuksessa ovat mainoskulut, koneinvestoinnit ja työpalkat vähennyskelpoisia yrityksille vain jos pukeutumiskulut, kodinkoneet ja ostetut työsuoritukset ovat sitä perheille - mikä on käytännössä mahdotonta - jne. Liberaalissa taloudessa yritysten omistaminen on vastuullisempaa kuin osakeyhtiötaloudessa, koska edellisessä omistajina on vain henkilöitä, jotka vastaavat sitoumuksistaan täysimääräisesti omalla omaisuudellaan. Liberaalissa taloudessa toteutuu sekin, että työntekijöiden omistamat yritykset ovat kannattavampia kuin vieraiden omistamat, koska työvoiman käyttö ei ole verovähennyskelpoista. Tästä puolestaan seuraa, että liberaalein säännöin rakentuva tuotanto on paikallisempaa ja pienimuotoisempaa kuin kapitalistisessa taloudessa.

Sekataloudessa valtiovallat ovat siis antiliberaaleja, kun ne säätelevät taloutta luokittelemalla erilaisia taloudellisia kohteita ja osoittamalla niille erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Mutta, kuten sanottu, myöskään siltä osin kuin kapitalistinen talous on valtiovallan säätelystä vapaata se ei ole liberaalia.

Markkinoiden sisäisen valtamekanismin ymmärtämiseksi on tehtävä markkinateorian peruskysymys: millä ehdoilla markkinat ovat vapaat eli liberaalit ja samalla sellaiset, että "näkymätön käsi" ohjaa tuotantoa ja kulutusta kaikkien yhteiseksi eduksi? Perinteisesti tähän on vastattu, ettei täydellisiä markkinoita ole olemassakaan, mutta että ne ovat riittävän vapaat silloin kuin jokaisella yksilöllä on mahdollisuus vapaasti myydä ja ostaa toistensa tuotteita. Tällainen käsitys ei kuitenkaan ota huomioon ostamisen ja myymisen periaatteellista eroa ja sitä, että myymisen ja ostamisen vapaudet eivät voi toteutua samanaikaisesti. Jos myyjillä on vapaus valita asiakkaansa ja kohdella eri asiakkaita eri tavoin, jokaisella ostajalla ei ole samaa vapautta kaikkien tuotteiden hankintaan. Jos taas jokaisella ostajalla on sama vapaus ostaa kaikkia myytäviä tuotteita, myyjillä ei voi olla vapautta suhtautua eri ostajiin eri tavalla. Tästä syystä tätä perinteistä käsitystä on korjattava ja todettava, että teoriassa markkinatalouksia onkin kahdenlaisia: myyjien puolelta vapaat markkinat ja ostajien puolelta vapaat markkinat.

Ellei tähän seikkaan kiinnitetä tietoisesti huomiota, markkinat kehittyvät sellaisiksi, että myyjät tuotteiden omistajina vapaasti valitsevat keille ja millaisin ehdoin he tuotteitaan myyvät. Tältä pohjalta kapitalistinen talous on vuosisatojen kuluessa muodostunut ja näin on omaksuttu nykyinen markkinaideologia, jonka mukaan markkinat ovat vapaat silloin, kun myyjillä on vapaus luokitella ostajia ja kohdella eri ostajia eri tavoin. Mutta juuri tämä käytäntö on edellä esitetyn määritelmän mukaan antiliberaalia vallankäyttöä. Juuri tätä mahdollisuutta käyttäen pääoman ja tuotannon omistava taloudellinen eliitti ohjaa taloutta oman valtansa ja varallisuutensa kasvattamiseksi. Kun tällainen markkinatalous "vapautuu" eli laajenee globaaliksi, se merkitsee tavallaan samaa kuin että varkaat voivat entistä vapaammin toimia ympäri maailmaa. Taloudesta tulee yhä aggressiivisempaa ja kasvuhakuisempaa, kunnes kaikelle tarjonnalle ei enää löydy kysyntää eikä pääomalle kannattavia sijoituskohteita ja koko rahajärjestelmä ajautuu suuriin vaikeuksiin.

xxx

Liberalismia ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä sitä eroa, mikä on vapaudella luokitella ihmisiä ja antaa eri luokille eri arvot ja vapaudella luokitella asioita ja antaa niille eri arvot. Edellinen vapaus on alistamisen ja diktatuurin vapautta ja jälkimmäinen on tasa-arvon ja demokratian vapautta. Tämä tärkeä ero ilmenee myös ja erityisesti aivan jokapäiväisessä elämässä. Kun kuka tahansa arvioi mitä tahansa asiaa tai ajatusta - esimerkiksi lukija tätä artikkelia - hänellä on vapaus suhtautua siihen kahdella eri tavalla. Hän voi arvioida asiaa sen perusteella, kuka sen on esittänyt ja millainen kannatus sillä on, esimerkiksi: ajatus on arvokas, koska sen on esittänyt tunnettu auktoriteetti, tai: ajatukseen ei kannata edes perehtyä, koska sillä ei ole laajaa kannatusta. Tai hän voi arvioida asiaa asiana, esimerkiksi: ajatus on arvokas, koska se käsittelee tärkeää kysymystä ja esittää siitä uusia, loogisia väitteitä, tai: ajatuksella ei ole arvoa, koska se käsittelee epäloogisesti epäolennaista kysymystä. Usein nämä arviointitavat tuottavat saman tuloksen, mutta eivät aina. Ja silloin jokainen ristiriitatilanteessa tehty reaalinen valinta muuttaa omalta osaltaan yhteiskuntaa joko autoritaariseen tai liberaaliin suuntaan. Näin diktatuuri rakentuu vähitellen ihmisten luokittelulle ja hierarkian voimistumiselle, ja demokratia rakentuu vähitellen asioiden luokittelulle ja tiedon lisääntymiselle.

Edellä esitetty liittyy kysymykseen myyjän tai ostajan puolelta vapaasta markkinataloudesta siten, että myyjän vapaus on nimenomaan ja vain vapautta luokitella ihmisiä, sillä arvioidessaan asiakkaita myyjä ei valitse mitään asiaa tai tuotetta vaan hän valitsee yhteistyökumppaneita, joiden kanssa hän muodostaa jollain tavalla hierarkkisen suhteen parantaakseen asemiaan kilpailussa muita myyjiä vastaan. Tästä syystä myyjien puolelta vapaat kapitalistiset markkinat muodostavat yhä laajenevia yritysryppäitä ja pääomaverkostoja, joiden hierarkian huipulla olevat ihmiset, suuryhtiöiden omistajat ja johtajat, arvioidaan taloudellisesti jopa tuhansia kertoja arvokkaimmiksi kuin työläiset, jotka tosiasiassa tuotannon tekevät.

Sen sijaan ostajan vapaus on nimenomaan vapautta arvioida tuotteita ja kun kaikilla on sama vapaus ostaa - varojensa puitteissa - mieleisiään asioita, kuluttajien yhteinen toiminta ohjaa tuotantoa optimaalisesti. Tällöin myös ihmisten taloudellinen arvostus eli palkkaus muodostuu suoraan sen mukaan, minkä arvoisiksi kuluttajat heidän tuotantonsa arvioivat, ja palkkaerot ovat mittakaavaltaan inhimillisiä.

xxx

Markkinat eivät kuitenkaan liberalisoidu itsestään vaan tämä vaatii antiliberaalien kaupankäyntitapojen kieltämisen. Toisin sanoen liberaali markkinatalous edellyttää (mieluummin kansainvälisen) lainsäädännön, joka on rakennettu sille periaatteelle, ettei mitään taloudellista organisaatiota eikä ketään ostajaa syrjitä millään tavalla. Seuraavassa esitän keskeisiä esimerkkejä niistä käytännön taloudelle asetettavista, laeilla toteutettavista vaatimuksista, joita liberalismin periaatteesta loogisesti seuraa.

Liberaalissa markkinataloudessa kaikki yritykset ovat henkilöyhtiöitä, joiden oikeudet ja velvollisuudet jakautuvat omistussuhteessa. Yrityksiä kohdellaan omistajiensa kautta antamatta niille mitään etuja, joita yksityisille ihmisille ei anneta.

Liberaalissa markkinataloudessa kaikki markkinatiedot ovat vapaasti kaikkien saatavilla, jotta jokaisella on sama tiedollinen vapaus markkinoille. Se tarkoittaa sitä, etteivät omistamiseen, tuotteisiin, hintoihin ja kaupankäyntiin liittyvät salaisuudet ole lailla suojattuja: pankkitilit, hinnat ja palkat omistajineen, maksajineen ja saajineen ovat julkista tietoa. Samalla edellytetään, että kaikki hinnat ilmoitetaan ja maksetaan rahana, joka on ainoa kaikille yhtä arvokas maksuväline.

Liberaalissa markkinataloudessa ei ole yksinoikeuksia, ei suunnattuja myyntejä eikä ostajasta riippuvia alennuksia, koska kaikki tällaiset ratkaisut rajoittavat ostamisvapautta. Erityisesti informaatiota, teollisia keksintöjä, taiteellisia töitä, mediatapahtumia jne. kaupattaessa markkinat toimivat ilman yksinoikeuksia aivan eri tavalla kuin yksinoikeuksilla, koska informaation markkina-arvo riippuu osaltaan siitä kuinka laajasti se on saatavilla. (Kaikkien tietämällä tiedolla ei ole markkina-arvoa, vaikka se olisi kuinka hyödyllinen). Ilman yksinoikeuksia tietotuotteet tuottavat enemmän hyötyä, mutta niiden tuottamat voitot ovat pienempiä kuin yksinoikeuksia käyttävässä taloudessa.

Liberaalissa markkinataloudessa maiden välisen kaupankäynnin ehdot ovat vapaasti ostajamaan päätettävissä. Jos jokin maa haluaa suojella omaa tuotantoaan mistä tahansa syystä muualta tulevaa tuotantoa vastaan, se voi oman harkintansa mukaan kieltää tuonnin, asettaa sille tulleja, säätää laatuvaatimuksia jne. Sen sijaan valtiovalta ei saa rajoittaa tai ohjata ulkomaille tapahtuvaa vientiä. Vaikka valtiovallalla näin on tuontia säätelevä tehtävä, on todettava, että mitä liberaalimpaa maailmanlaajuinen kaupankäynti on, sitä pienempi tarve millään maalla on suojella omaa tuotantoaan. Kapitalistinen ideologia suhtautuu tähänkin asiaan päinvastaisesti. Sen mukaan pääoman ja tuotteiden myyjillä on oltava vapaus kaikkien maiden markkinoille, mutta kukin viejämaa voi oman harkintansa mukaan rajoittaa tai tukea omaa vientiään.

Liberaalissa markkinataloudessa sosiaaliturva perustuu kaikille vapaaseen koulutukseen, sairaanhoitoon ym. peruspalveluihin ja jokaiselle samaan, ehdoitta annettuun perustuloon. Perustulolla taataan kaikille sama vapaus sen kulttuurillisen tuotoksen ostamiseen, joka jokaiseen tuotteeseen sisältyy mutta jota kukaan senhetkisillä markkinoilla toimija ei ole tehnyt eli jota menneiden sukupolvien työn tulosta ei voida oikeudenmukaisesti jakaa vain tämän päivän markkinoiden perusteella.

xxx

Tämän kirjoituksen ensisijaisena tarkoituksena on osoittaa, että teoreettisesti voidaan määritellä kaksi aivan erilaista markkinataloutta, myyjille vapaat markkinat ja ostajille vapaat markkinat. Väitän siis, että osakeyhtiöihin, liikesalaisuuksiin, yksinoikeuksiin, vapaaseen maahanvientiin ja ansiopohjaiseen sosiaalitukeen perustuva talous toimii aivan eri tavalla kuin henkilöyhtiöihin, avoimiin markkinatietoihin, ilman yksinoikeuksia tapahtuvaan myyntiin, kansallisen tuontitarpeen arvioimiseen ja perustuloon perustuva talous.

Toiseksi tarkoituksena on osoittaa, että nykyinen kapitalistinen talous on perustaltaan myyjien puolelta vapaata markkinataloutta ja että ostajien puolelta vapaita markkinoita on johdonmukaista kutsua liberaaliksi markkinataloudeksi, koska se perustuu yksilönvapauden perinteiselle tulkinnalle. Vastakkain ovat kapitalistinen markkinatalous ja liberaali markkinatalous.

Kolmanneksi olen halunnut todistaa, että kapitalistinen talous keskittää pääomia, kasvattaa elintasoeroja ja on aggressiivisen kilpaileva juuri siitä syystä, että se on antiliberaali. Sosiaalinen, kaikille hyödyllinen, kysyntää ja tarjontaa tasapainottava markkinoiden "näkymätön käsi" toimii liberaaleilla, ei uusliberaaleilla eikä valtiovallan ohjaamilla markkinoilla. "Sosiaalinen markkinatalous" ei ole sosialismin vaan liberalismin suunnalla.

Lopuksi haluan ottaa selvän kannan siihen, kuinka kapitalismista voidaan siirtyä kohti liberaalia markkinataloutta. On lakattava uskomasta kapitalismiin eli siihen, että yritysten ja pääoman omistajien tukeminen koituu myöhemmin kaikkien eduksi. On lakattava uskomasta sosialismiin eli siihen, että valtiovalta osaa ohjata markkinoita kaikkien eduksi. On opiskeltava ja opetettava liberaalin markkinateorian perusteita. On politisoiduttava liberaalisti ja kansainvälisesti ja liberaalien on voitettava kapitalistit ja sosialistit. Ja on laadittava kansainväliselle kaupankäynnille uudet säännöt, jotka perustuvat liberaaliin markkinateoriaan.

Teoriassa asia on selvä, mutta kannattaako näin suureen muutokseen käytännössä pyrkiä? Tähän on jokaisella vapaus vastata omalla tavallaan. Antiliberaali vastaa, että ei kannata, koska kaikki vallassa olevat kapitalistit ja sosialistit vastustavat muutosta. Liberaali vastaa, että kannattaa, koska liberalismin teoria on kehittyneempi kuin sosialismia ja kapitalismia tukevat teoriat.

No minä ainakin katsoin nk. "dokumentin" (nimeä myöten erheellinen kuva) ja siinähän ei Kontulan arkea näytetty juuri lainkaan. Valtaosa ko. nuorisofilmistä esitteli festaririentoja jms. arjesta täysin erillään olevaa hulinaa ja erikoisuuksia.
Kondeka on hyvä paikka, totta, mutta ei se tarkoita, että pitäisi piilottaa arkinen elämä, tavallisine asukkaineen. Arjesta olisi saanut ainesta oikean kokonaiskuvan antamiseen, joka nyt ei toteutunut laisinkaan. Toivon, että Kontulasta joku ammattimainen, kokenut dokumentin tekijä vielä valmistaa asiallisen ja monipuolisen dokumentin. Kontula ja sen asukkaat nimittäin ansaitsevat parempaa. Sääli, että julkista rahaa paloi "16 kilsaa" -kyhäelmään.

kuka sanoo että kontuladokkarissa ei ole työttömyydestä puhetta? ei niitä kondekassa kuitenkaan niin paljon ole, että pitäisi erikseen mainita. kontula on hyvä paikka elää ja asua ja täällä on jengiä, joista työikäisistä varmaan 80% kuitenkin on duunissa. eli ihan sama meininkin kuin kaikkialla muuallakin. hyvä kontula!

Kiinnostava otsikko tuo Työllistämishankkeelta loppuvat työt. Pitäiskö seuraavaksi luoda työllistämishanke työllistämishankkeen työllistämiseksi, jotta Melluraide voisi jatkua?

Kyllähän tuo Melluraide ollut tärkeä homma niille joiden on vaikea päästä työelämään.

Eihän Kontulassa ole työttömiä! Katso vaikka dokumenttifilmi "16 kilsaa", jos et usko.

Melluraiteelta ja Raine Manniselta ei lopu
niinkään työt vaan mahdollisuus tehdä
todella arvokasta,hyödyllistä ja tarpeellista työtä Kontulan työttömien
auttamiseksi ja aktivoimiseksi
onko kukaan koskaan ajatellut miltä Melluraiteen työntekijöistä tuntuu kun ovat monta vuotta tehneet sitä työtä ja nyt
viedään mahdollisuudet jatkaa???
missä on Kontulan työttömät ry???