Kouluttaja Raine Manninen pohtii asiakkaidensa tulevaisuuden lisäksi myös omaa tilannettaan.
Melluraide on ollut Itäisen sosiaaliaseman ja Myllypuron toimipisteen alueellinen työllistämishanke, jonka toiminta alkoi vuonna 1997. Osallistujat ovat olleet työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen yhteisasiakkaita, jotka ovat tulleet pääsääntöisesti sosiaalitoimen kautta Kontulan, Kivikon, Kurkimäen, Vesalan ja Myllypuron alueilta. Hankkeen toiminta päättyy nyt vuoden vaihteessa.
Melluraide on toiminut ns. matalan kynnyksen hankkeena, jossa on kokeiltu valmennuskurssien kautta työhön sitoutumista ja valmiutta testata omaa työkykyään. Tarkoituksena on ollut saada näyttöä työkyvystä ja motivaatiosta, sekä työllistää edes määräajaksi tai löytää jokin muu ratkaisu yksilön elämään, esimerkiksi eläke tai koulutus.
Melluraide on tarjonnut mahdollisuuden terveys- ja elämäntilakartoitukseen sekä ”mukana kulkijan” työpaikkahaastatteluissa ja tarvittaessa myös työpaikalla. Hanke on pyrkinyt yksilölliseen, räätälöityyn työllistymiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa.
Raine Manninen on ollut alusta lähtien eli lähes kymmenen vuotta mukana Melluraiteen kouluttajana/valmentajana. Asiakkaita on ollut moneen lähtöön, pitkäaikaistyöttömistä päihdeongelmaisiin ja työ on ollut haasteellista.
" Kyseessä on ollut ajatusten, tunteiden ja toiminnan rakentavasta eheytyksestä. Minun tehtäväni on ollut altistaa ihmiset ajattelulle, että elämä on ainutkertainen eikä se ole merkityksetöntä", Raine kertoo ja toteaa:
" Melluraiteen päättyessä nyt, on syytä myös miettiä niiden satojen asiakkaiden tulevaisuuden näkymiä, joille Melluraide on ollut eräänlainen tukisatama vuosien aikana."
Paljon saatu aikaiseksi
Melluraiteen yhtenä suurena saavutuksena on ollut henkilökunnan asiakkaiden elämässä mukana eläminen ja moniammatillinen palvelu sekä helppo alueellinen saatavuus.
Melluraiteeseen on kirjattu vuosina 1997 – 2006 asiakkaita 950, joista uusia on noin 100 vuodessa. Uusista asiakkaista on saatu reilu puoli (56 %) aktiivitoimenpiteisiin (työelämävalmennus, palkkatuettu työ, valmennuskurssi). Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden osuus oli vuonna 2006 lähes 40 %.
Melluraiteen moniammatilliseen tiimiin ovat kuuluneet Mannisen lisäksi johtava työvoimasuunnittelija, työvoimasuunnittelija, maahanmuuttaja suuntautunut työvoimasuunnittelija, sosiaaliohjaaja, sairaanhoitaja, taloussihteeri sekä työharjoittelija. Melluraiteella on ollut omat toimivat tilat Kontulan ostoskeskuksessa.
Työt loppuvat kaikesta huolimatta
Kehityspiikki Oy teki nyt syksyllä 2006 hankkeesta arvioinnin, jossa todetaan, että Melluraide on luonut itäiselle alueelle asiakkaiden omakseen ottaman palvelumallin. Kyseinen aluehan on työllisyysmielessä Helsingin synkintä ja sen asiakkaat kenties keskimäärin vaikeimmin työllistyviä, joten lienee työllisyyshankkeiden piirissä melko poikkeuksellinen saavutus, että asiakkaat pitävät yksikköä alueen ”olohuoneena” ja tulevat sinne viettämään aikaansa silloinkin, kun eivät ole aktiivisten toimenpiteiden piirissä. Asiakkaiden näkemys Melluraiteesta on ollut ylistävä ja he kokevat projektin tarjonneen todellista hyötyä elämäntilanteensa saattamisessa paremmalle mallille ja samalla työkykyisyytensä lisäämisessä. (”Melkein kuin oma olohuone” - Melluraide –hankkeen loppuarviointi 2006, 24.)
Hanketta on rahoitettu EU Urban II-yhteisöaloiteohjelman avulla. Nyt rahoituksen päättyessä työt päättyvät kaikesta hyvästä palautteesta huolimatta. Saamamme tiedon perusteella tällaista Melluraiteen -tyyppistä yhteiskunnalle tärkeatä työllistämishanketta voitaisiin jatkaa, mikäli sen toimintaan löytyisi vuositasolla n. 200 000 euroa. Se on paljon rahaa, mutta pieni summa, kun ajatellaan mitä sillä on saatu aikaiseksi.
Raine Manninen pohtii Melluraiteen merkitystä toisesta näkökulmasta: " Ministeri Rajamäen käydessä Kontulassa esille nousivat Pariisin lähiömellakat. Kuinka paljon maksaa yhteiskunnalle yksi mellakkayö? Tuollaisessa tilanteessahan ihmisten perusturvallisuus järkkyy, jonka seurauksena palkataan lisää poliiseja jne. Tällaisilla Melluraiteen tapaisilla projekteilla ostetaan myös yhteiskuntarauhaa eli mitä tapahtuisi, jos mitään ei olisi tehty?"
L. Helminen