"ASUNTOJA OSTARILLE"

Pitkän linjan yhteiskunnallinen toimija Pentti Helo toivoo Kontulan ostoskeskuksen kehittyvän pienoiskaupungin suuntaan:

-Minusta ostarille pitäisi saada asuntoja. Siitä pitäisi tehdä paikka, jossa pikkukaupat viihtyisivät. Asukkaat toisivat liikettä ostoskeskukseen muulloinkin kuin kauppojen aukioloaikoina.

Talot olisi rakennettava riittävän korkeiksi, esimerkiksi kahdeksankerroksia, jolloin Kontula saisi maamerkin. Helo uskoo, että elävämpi ostoskeskus olisi vetovoimaisempi ja antaisi mahdollisuuden kehittää esimerkiksi kahvilakulttuuria. Hän tunnustaa ajatuksen toteuttamisen olevan vaikeaa, koska ostarin omistavat kiinteistöyhtiöt.

Pentti Helo (s. 1927) on nähnyt ostarin ja Kontulan kehityksen kaikki vaiheet. Hän on asunut Kontulassa pyöreästi 50 vuotta. Helo muutti aikoinaan Humikkalantielle taloon, joka oli valmistunut alun perin viikonloppukäyttöön. Sodanjälkeisen asuntopulan vuosina se oli muutettu ympärivuotisesti asuttavaksi. Paikalla on nykyisin kaupungin vuokrataloja.

Helot muuttivat 1960-luvun lopussa asumaan Kaarenjalka kymppiin. Talo oli viimeisiä Hakan Kontulaan rakentamia. Muutto tuli eteen, kun Helsingin kaupunki alkoi suunnitella vanhojen asuinsijojen kaavoittamista ja rakennuskannan tiivistämistä. Alueella ei ollut esimerkiksi viemäröintiä eikä vesijohtoa.

Kerrostaloasumiseen ei ollut Helon mukaan vaikea sopeutua. Humikkalantien talo oli rakennettu aikana, jolloin rakennustarvikkeista oli pula. Se olisi vaatinut pian perusteellista korjausta. Lisäksi Pentti Helo joutui olemaan työnsä vuoksi iltaisin usein poissa. Kun vaimokin kävi töissä, niin kerrostaloasuminen oli hyvä vaihtoehto.

Kivi-Kontulan tulo ei vetänyt "nokkaa kippuraan"

Vanha Puu-Kontula oli rauhallinen asuinpaikka. Matka Helsingin keskustaan tuntui pitkältä huonojen liikenneyhteyksien vuoksi. Vanhat bussit ajaa rämistelivät harvakseltaan Kontulaan Humikkalantietä pitkin.

Omakotialueella ei Helon mukaan noussut vastustusta lähiösuunnitelmia vastaan. Hän ei muista, että kellään olisi mennyt "nokka kippuraan" asian vuoksi. Harmia aiheutti se, että viemäreiden kaivutöiden seurauksena moni kaivo kuivui, kun pohjaveden pinta laski. Menetyksiin kuuluivat myös ulkoilumaastot.

"Kontulahan oli ihan metsää. Talvella rupesivat hiihtomaastot menemään. Ja marjamaat menivät. Täällä oli aika hyvät marjamaastot silloin, kun oli metsää."

Puu-Kontulan asukkaat odottivat palveluiden paranevan ja liikenneyhteyksien kehittyvän. Kauppojen avautuminen lähistöllä paransi palveluja. Ensimmäisenä alkoi palvella Naapurintien Varuboden, jonka rakennus purettiin Skanskan rakentaman senioritalon tieltä. Pian myös Elanto avasi myymälän Porttikujalla. Taivas aukeni oikein kunnolla ostoskeskuksen valmistuttua.

Helo sanoo viihtyvänsä Kontulassa hyvin. Lähiöllä on ollut kasvukipunsa, mutta niitä on myös liioiteltu.

"En ole milloinkaan törmännyt rauhattomuuteen. Ei minua ole kukaan koskaan kurkusta puristanut, eikä näyttänyt puukkoa. Kun on uusi alue ja nuoria paljon, niin tottakai nuoriso on vilkkaampaa kuin vanhemmat ihmiset."

Näkyvään poliittiseen toimintaan Helo ei työvuosinaan halunnut lähteä. Hän työskenteli nykyisen Valtion ja erityisalojen liiton edeltäjän palveluksessa, eikä halunnut toimia näkyvästi politiikassa. Sihteerinä ja puheenjohtajana toimiminen olisi hänen näkemyksensä mukaan vaikeutunut liitossa, jossa oli jäseninä eri puolueita kannattajia.

Helo osallistui Kontulassa aikoinaan mm. oppikouluyhdistyksen toimintaan. Oppikoulu aloitti toimintansa Varubodenin vastapäätä sijainneessa parakissa. Nykyisin paikalla on autotalleja. Kunnolliset koulutilat yhdistys rakennutti Sakaraan.

Seniorivuosina kunnallispolitiikkaan

Pentti Heloa voi pitää hyvällä syyllä aktiivisena seniorikansalaisena. Helo lupautui ehdokkaaksi vuoden 1992 kunnallisvaaleihin. Hän pääsi valtuuston ensimmäiseksi varajäseneksi, mutta osallistui käytännössä kaikkiin kokouksiin. SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1993 valittu ja vuonna 1995 pääministeriksi noussut Paavo Lipponen ehti harvoin valtuuston kokouksiin ja Pentti toimi "Vara-Paavona".

Vuosien 1996 ja 2000 kunnallisvaaleissa Helo pääsi suoraan valtuustoon. Viime syksynä hän sanoo asettuneensa ehdolle hiukan vastentahtoisesti. Äänisaalis riitti ensimmäisen varavaltuutetun paikkaan.

Valtuutettu saa Helon mukaan Kontulassa usein palautetta. Ihmiset nykäisevät ostarilla hihasta ja kyselevät asioista tai kertovat epäkohdista. Viime aikoina ovat puhuttaneet mm. terveyskeskuksen asiat. Aikoinaan monet valittivat metroaseman liukuportaiden puutetta. Kestomurheisiin kuuluu ostarin juottoloiden määrä. Vanhustentalon tulevan purkamisen Helo ennakoi herättävän keskustelua. Hänen mukaansa laskelmat osoittavat kiistattomasti, että talo halvempaa purkaa kuin korjata.

Helo sanoo, että keskustelut ja kotiin tulleet puhelinsoitot ovat olleet rauhallisia ja asiallisia. Monesti oikea tieto on rauhoittanut kysyjää.

Yksi Hely-kotien tekijöistä

Valtuustotyön lisäksi Helo on toiminut eläkeläisjärjestössä. Hän johti Eläkkeensaajien keskusliiton Helsingin piiriä toistakymmentä vuotta. Helo on toiminut myös vapaaehtoisjärjestöjen neuvottelukunnan ja vanhusneuvoston puheenjohtajana.

Helo on osallistunut aktiivisesti myös Itä-Helsingin lähimmäistyö ry:n toimintaan. Järjestön toiminta alkoi 1980-luvulla vapaaehtoisena palvelutoimintana. Toiminnan kehittämiseen innosti 1990-luvulla vanhus- ja lähimmäispalveluliiton silloinen puheenjohtaja Tarja Halonen, joka rohkaisi laajentamaan toimintaa. Uudeksi toimintamuodoksi löytyivät palveluasunnot.

Ensimmäinen Hely-koti valmistui Myllypuroon ja toinen Herttoniemeen yhteistyössä sotaveteraanien kanssa. Kolmantena oli vuorossa Kontulan Hely-koti. Sittemmin Hely-koteja on noussut Malmille ja Kannelmäkeen. Hely-kotitoimintaa on esitelty myös korkean tason vieraille. Pentti Arajärvi, jonka Helo tuntee jo työvuosiltaan, on tuonut valtionvieraiden puolisoita tutustumaan Hely-kotiin. Eläkeläisjärjestön aktiivisuus on herättänyt vieraissa hämmästystä.

Hely ry. pyörittää myös kauppakassi-toimintaa. Kotipalveluasiakkaat voivat tilata ostoksensa Kontumarketista tai Sestosta. Ne toimitetaan perille yhdistyksen hankkimilla kahdella sähköautolla.

teksti: Jouko Kokkonen