Kansanrunouden tutkija Senni Timonen:
"UUTTA PERINNETTÄ SYNTYY KOKO AJAN"

Perinne ei ole museotavaraa, vaan sitä syntyy jatkuvasti, sanoo kansanrunouden tutkija Senni Timonen. Kontulalainen Timonen sai Elias Lönnrot -seuran Vuoden Elias -arvonimen 9.4.2005. Timonen kokee saaneensa "korkeimman tunnustuksen, mitä tällä alalla voi saada".

Lönnrotista tulee helposti mieleen Kalevala ja kansanperinne. Timonen korostaa, että ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kalevalainen runous itsessään on kuollut Suomen rajojen sisällä, eikä siitä ole kovin paljoa jäljellä viimeisillä runomailla Venäjän Karjalassa. Kalevalainen runous tarjoaa kuitenkin lähtökohtia innoitusta nykykulttuurille mm. lauluntekijöille. Esimerkiksi Anna-Kaisa Liedes ja Sanna Kurki-Suonio tuovat kansanrunoutta nykyaikaan.

Kalevalamitta kiinnostaa Timosen mukaan edelleen suomalaisia. Sillä kirjoittavia harrastajia on paljon: runoilemaan innostaa luonnollisesti suomenkielen rakenteesta nouseva mitta.

Runomitan käyttöön opastaa vuonna 1999 perustettu http://www.karuse.info/ (Kalevalaisen Runokielen Seura). Omien hengentuotteiden kalevalaisuuden voi tarkastaa sivuilta löytyvällä "trokeemankelilla".

Nykyajan laajimmin tunnettua kansanrunoutta ovat kuitenkin iskelmät. Esitystavaltaan kalevalaista perinnettä lähellä ovat rap-laulajien sanalliset ottelut: runonlaulajilla oli tapana kilpailla sanan sattuvuudessa ja runojen muistamisessa. Kankeakielisillä ei ollut asiaa entisaikojen runontaitajien sanamittelöihin.

Perinne uusiutuva kulttuurivara

Kansanperinne uusiutuu jatkuvasti muistelemalla ja tarinoita kertomalla. Ihmisillä on paljon henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä perinteitä, joilla he jäsentävät omaa elämäänsä. Avioparit muistelevat suhteensa alkuaikoja ja käyvät esimerkiksi ensitreffien tapahtumapaikalla.

Toisinaan perinteen syntyhetki on mahdollista ajoittaa hyvin tarkasti. Timonen mainitsee esimerkkeinä Yhdysvalloissa 11.9.2001 tehdyt terrori-iskut ja Lahden MM-hiihtojen doping-skandaalin. Molemmat saivat aikaan valtaisan huhuvyöryn - toinen maailmanmitassa, toinen Suomessa.

Yhdysvalloissa tehdyt iskut järkyttivät kaikkien länsimaissa asuvien ihmisten maailmankuvaa. Lahden hiihtoskandaali kyseenalaisti puolestaan suomalaisuuden. Molempia tapahtumia käsiteltiin mm. hirtehishuumorin avulla. Terrori-isku nostatti myös yhteisen surun ja vihan aallon.

Muistot ja nykyhetki yhdistyivät uudeksi perinteeksi myös, kun karjalaiset pääsivät käymään vanhalla kotiseudullaan 1990-luvun alussa. Monet toivat mukanaan multaa, kiviä tai kukkia. Multa on Timosen mukaan ikiaikainen menetetyn kotiseudun symboli.

Kontula-kirjan kokoamistyössä nousi esiin ihmisten suhde perinteeseen. Lähiöön muuton aiheuttama suuri elämänmuutos on saanut ihmisten mielissä myyttisiä muotoja. Muuttopäivän muistot ovat piirtyneet mieliin lähtemättöminä: ajanlasku alkoi uudelleen ja maailmakin tuntui muuttuvan, kun muutto toteutui.

Lönnrot - voiko suurmiestä tutkia?

Kansanrunouden tutkijoiden suhde Lönnrotiin on ollut pitkään ristiriitainen. Kalevalan ei ole katsottu kelpaavan tutkimuskohteeksi, koska se on Lönnrotin oma luomus. Rahvaan "aidon kansanrunouden" on nähty olevan vielä kauniimpaa kuin Kalevalan runojen. Kalevalan sanottu edustavan korkeakulttuuria, joka on ollut ristiriidassa rahvaan syvien riveistä kumpuavan "puhtaan" kansanrunouden kanssa.

Tästä huolimatta Lönnrot on tietysti kohotettu kansalliseksi. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana Kalevalan ja Kantelettaren syntytapa on kuitenkin noussut alalla ennennäkemättömän kiinnostuksen kohteeksi.

Lönnrotin oma ääni Senni Timosen mukaan tuntuu vahvimpana Kalevalan ja Kantelettaren lyyrisissä runoissa. Hänen omat tunteensa ja mielialansa välittyvät teksteistä, joissa kaivataan syvästi kaukaista rakastettua ja käsitellään alakulon tunteita, jopa itsemurha-ajatuksia.

Timonen on tutkinut päätyönään lyyristä kansanrunoutta. Hän arvioi, ettei ihmisen perusluonne ole muuttunut niin paljon kuin voisi luulla. Surun aiheet ovat nykyisin toisia kuin ennen, jolloin ne liittyivät konkreettisiin asioihin, kuten orpouteen tai leskeksi jäämiseen. Nykyisin surua tuottavat mm. pettymykset ihmissuhteissa. Surun tuntemukset näyttävät kuitenkin olevan samantyyppisiä.

"Toisaalta vanhoja runoja tulkitaan liian kirjaimellisesti. Kansanrunot osoittavat, että myös entisajan ihmiset ajattelivat käsitteellisesti, symbolein."

Valo ja tila tärkeitä Kontulassa

Senni Timonen muutti Kontulaan Kruununhaasta vuonna 1994. Ystävät ja työtoverit ihmettelivät päätöstä. Itse hän sanoo tunteneensa alusta lähtien olonsa kotoisaksi Kontulassa. Ympäristö ja naapurit ovat ottaneet Timosen hyvin vastaan.

"Minulle on tärkeää valo ja tila. Luonto on täällä lähellä. Ihmisetkin tuntuvat täällä enemmän kanssaeläjiltä kuin keskikaupungilla."

Pettymyäkin Kontulan vuosiin mahtuu. Välittäjä lupasi asuntomainoksessa, että pihalta pääsee suoraan sienimetsään. Pettymys olikin melkoinen, kun Kivikon rakentaminen alkoi.

Timonen kehuu myös Kontulan arkkitehtuuria. Kontulankaari näyttää metroasemalta noustessa avenuelta.

Teksti ja kuva: Jouko Kokkonen