Vuonna 1988 valmistunut Mikaelinkirkko itsenäisyyspäivänä 2005.

Mellunkylän seurakunta viettää 25-vuotisjuhlaansa sunnuntaina 8. lokakuuta. Juhla alkaa messulla Mikaelinkirkossa klo 11. Lähetyslounaan jälkeen on vuorossa juhla, jossa joukko seurakuntalaisia, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä muistelee seurakunnan vaiheita.

Mellunkylän seurakunta aloitti toimintansa 1.1.1981, kun Vartiokylän seurakunta jaettiin. Kirkkoherrana Mellunkylässä ovat toimineet vuosina 1981–1998 Armas Viita ja vuodesta 1998 Pentti Miettinen.

Seurakunnallista toimintaa kerrostalo-Kontulassa on ollut alueen ensimmäisten talojen valmistumisesta lähtien. Aluksi toimipisteinä olivat kerrostaloista vuokratut tilat. Armas Viita on muistellut, että Kontulan tilapäisen kirkon valmistuminen helmikuussa 1969 oli merkittävä tapaus:

”Alttari, jonka taustalla oli suurikokoinen puuristi, saarnastuoli, kastemalja ja urut samoin kuin kirkkosalin penkit muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Seurakuntalaiset pitivät tilapäisestä kirkosta, siellä oli lämmin ja kotoinen tunnelma.”

Varsinaisen kirkon rakentamisesta puhuttiin jo 1960-luvulla. Se lykkäytyi kuitenkin 1980-luvulle mm. seurakuntayhtymän taloudellisen tilanteen vuoksi. Mikaelinkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1988. Armas Viita kuvaa pitkän odotuksen päättymistä seuraavasti:

”Mikaelinkirkon valmistuminen oli toiveiden täyttymys, lähes kaikista kellarikerhohuoneista voitiin luopua, kun saman katon alle saatiin niin kirkkosali kuin tilat lapsille, nuorille ja aikuisille sekä toimistotilat. Mikaelinkirkko risteineen, enkeleineen ja kellotapuleineen näkyi ja kuului.”

ITSENÄINEN TOIMINTA JATKUU

Mellunkylän seurakunnan toiminta jatkuu itsenäisenä, vaikka Mellunkylän ja Vartiokylän sekä Myllypuron ja Marjaniemen yhdistäminen uudeksi seurakunnaksi näytti mahdolliselta vielä aiemmin tänä vuonna. Selvitysmies Erkki Huhta esitti Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin toimeksiannosta laaditussa raportissa 24 suomenkielisten seurakunnan määrän vähentämistä kymmeneen.

Suomenkielisistä seurakunnista olisi tullut noin 30 000 jäsenen hallinnollisia seurakuntia, jotka olisivat koostuneet useista
alueellisista toiminnallisista yksiköistä.

Tarkoitus oli tehostaa mm. verkko-, tiedotus-, kirkkoherranvirasto- ja hallintopalveluja. Uudistussuunnitelmaa perusteltiin sillä, että varsinaiseen seurakuntatoimintaan jäisi enemmän resursseja.

Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto puolsi lausunnossaan ehdotusta. Tuomiokapituli ei kuitenkaan pitänyt näin laajaa rakenneuudistusta suotavana ja päätyi yhdistämisillä puolta pienempiin seurakuntiin.