Tykkitietä Kivikossa todennäköisesti 1970-luvun alussa otetussa kuvassa.

LINNOITUSTYÖMAA TOI VÄKEÄ

Mellunkylän väkimäärä moninkertaistui ensimmäisen maailmansodan aikana, kun linnoitustyöt alkoivat alueella vuonna 1915. Linnoitteet olivat osa venäläisten Helsingin ympärille rakennuttamaa maalinnoitusketjua http://www.novision.fi/viapori/. Rakennustyöt jatkuivat helmikuuhun 1918 saakka.

Töitä paiskivat suomalaisten lisäksi venäläiset linnoitussotilaat ja -työläiset sekä Keski-Aasiasta tuodut pakkotyöläiset. Venäläiset houkuttelivat paikallisia töihin maksamalla hyvää palkkaa. Linnoittajat asuivat työmaiden lähistöllä sijainneissa parakeissa. Kontulassa työväkeä oli majoitettuna parakkeihin Kilan alueelle, jossa oli saatavana vettä Fazerilan lähteiden luota alkavasta Vesalanpurosta.

Linnoitustyöläiset rakensivat betonista ja hirsistä taistelu- ja yhdyshautoja, pesäkkeitä, suojahuoneita ja varastoluolia. Asemia ja tukikohtia yhdistivät tykkitiet, joista pääosa päällystettiin Kontulassa mukulakivillä. Rakennustöissä tarpeellista hiekkaa linnoittajat ottivat mm. ostoskeskuksen paikalla olleesta harjanteesta ja Kaarenjalka 4–6:n paikoitusalueen paikalla olleesta hiekkakuopasta.

Helsingin linnoitusketjun puolustus rakentui jalkaväen ja sitä tukevan vahvan tykistön varaan. Maaliskuun alussa 1917 Mellunkylän tykkiasemissa oli 23 tykkiä. Järeimpiä niistä olivat 152 millimetriset Canet-tykit, jollaisia oli mm. sijoitettu nykyiseen Patterinpuistoon.

Mellunkylän linnoitteet eivät ehtineet valmistua kokonaan. Ne jäivät ensimmäisen maailmansodan jälkeen rappeutumaan. Omakotirakentajat hyödynsivät pieniä bunkkereita kellareina. Viittapolulle kesäasunnon rakentanut saksalaissyntyinen Stolt pystytti talonsa bunkkerin päälle. Osa varastoluolista osa kunnostettiin sotateollisuuden käyttöön talvisodan alla.

Kontulan kerrostalojen valmistuttua jälkeen linnoitteet tarjosivat jännittäviä leikkipaikkoja. Monet vanhemmat olivat huolissaan varustuksissa seikkailevien lasten turvallisuudesta ja vaativat niiden täyttämistä tai sulkemista.

Luoliin kokoontui alkoholisteja oleilemaan, ja niitä käyttivät ryyppypaikkoina myös nuoret. Kaivantoihin ja luoliin kannettiin lisäksi erilaisia jätteitä. Linnoitteita ei tuhottu, vaikka Kontula-lehdessä esitettiin vaatimuksia niiden tuhoamiseksi. Jäljellejääneet linnoitteet muuttuivat vuonna 1971 muinaismuistolain suojaamiksi kiinteiksi muinaisjäänteiksi.

Kivikon, Kurkimäen, Kontulan ja Vesalan alueelta löytyy yhä runsaasti merkkejä linnoitteista. Kontulan parhaiten säilyneet linnoitteet löytyvät Mustikkamäellä urheilukentän vierestä. Eniten linnoitteita on säilynyt Kivikossa, jonka sotaisa nimistö pohjautuu linnoitushistoriaan. Pääosa Kivikon mukulakivisistä tykkiteistä on jäänyt ulkoilureittien alle. Alkuperäisiä teitä on näkyvissä ulkoilupuiston pohjoisosassa.