UNELMANA KOTI KONTULASTA

Aluerakentajien suuret suunnitelmat tarvitsivat toteutuakseen tavallisten ihmisten unelmia. Käytettävissä olevat tulot olivat 1960-luvulla nousseet niin paljon, että monet perheet saattoivat aloittaa asuntosäästämisen. Oma asunto näytti ainoalta mahdollisuudelta päästä pienestä vuokra-asunnosta tai alivuokralaishuoneesta väljempiin oloihin.

Valtaosa asuntosäästäjistä seurasi tarkasti tulevan kotinsa rakentamista. Puotinharjussa vuosina 1964–1966 asuneet Varjukset kävivät katsomassa kotitalonsa valmistumista Kotikonnuntiellä perustuksienteosta lähtien. Talon viereiseltä kalliolta oli hyvä näköala rakennustyömaalle.

Hytösen perhe asui Hakaniemessä 24 neliömetrin vuokrayksiössä. Vanhemmat olivat anoneet turhaan kaupungin vuokra-asuntoa ja olivat myös asuntosäästäjinä Suomen Työväen Säästöpankissa. Kun heille avautui mahdollisuus ostaa asunto Kontulasta, niin perhe tarttui tilaisuuteen. Tuolloin 14-vuotias Raimo Hytönen (nykyinen lentokapteeni Sinivaara) pyöräili kesällä 1965 Hakaniemestä Keinutielle katsomaan perheen lokakuussa valmistuvaa kolmen huoneen ja keittiön asuntoa. Monen mutkan kautta hän löysi perille:

”Puiden välistä alkoi näkyä nostureita ja hiekkatie. Punavalkoinen kyltti kertoi oikean kohteen löytyneen: Keinutie 7, HAKA rakentaa aravakerrostaloja. Ei muuta kuin Yashica Minister-D -kamera ulos kotelostaan ja kuvia ottamaan. Rakennus alkoi olla jo harjakorkeudessaan. Ikkunat ja ovet puuttuivat vielä, joten porraskäytävään pääsi helposti. Viidenteen kerrokseen saakka olivat portaat jo valmiit, mutta siitä ylöspäin vain puolisen metriä leveä porrasrunko. No, täytyyhän sitä käydä ottamassa kuva tulevasta omasta huoneesta. Kätevästi kapeampaakin porrasuraa pääsi kipuamaan.

Tässä on seitsemäs kerros. Ovesta sisään. Tässä on eteinen ja tuohon tulee kylpyhuone. Olohuoneesta avautui upea näköala yli puiden latvojen Pihlajamäkeen ja aina Helsingin keskustaan saakka. Tässä on tuleva huoneeni. Tuossa matalassa talossa näköjään asutaan jo. Tuolla kaukana näkyvät ne korkeat talot, joiden luona tullessani kävin. Mutta eiväthän ne ole edes sillä suunnalla, josta tänne tulin. Taisinpa tulla mutkan kautta.”

	Myös Tapio Mäkiö seurasi uuden kotitalonsa rakentamista. Keinutie 3:n H- ja I-raput rakenteilla heinäkuussa 1965. Tuleva kotirappu, G-rappu, on vielä alkutekijöissään. Taustalla näkyvä Keinutie 7 on jo valmis. (Kuva: Tapio Mäkiö)

 

Kontulasta sai 1960-luvun puolivälissä samalla rahalla kaksi kertaa isomman asunnon kuin keskikaupungilta. Vuonna 1966 neliöhinta oli 635 markkaa. Vuoteen 1970 mennessä hinta nousi tuhanteen markkaan. Edullisista hinnoista huolimatta Helsingin Sanomat kertoi marraskuussa 1966, että Kontulan neljännen rakennusvaiheen asuntosäästäjistä yli puolet oli joutunut luopumaan hankkeesta vuosikausien säästämisen jälkeen. Tulotasoon suhteutettuna asunnot olivat varsin kalliita. Viime vuosina yleistynyt väite lähiöasukkaiden puoli-ilmaiseksi saamista asunnoista onkin liioiteltu, vaikka inflaatio helpotti lainojen takaisinmaksua.