LÄHIÖELÄMÄÄ

Asukkaiden epävirallinen yhdessäolo oli myös vilkasta, mitä vauhdittivat useat tekijät. Lähiöön muuttaneet aikuiset olivat suunnilleen samanikäisiä. Lapsiperheet tutustuivat toisiinsa jälkikasvunsa välityksellä. Yhteiskunnan ja kaupallisten palveluntuottajien tarjoamaa harrastustoimintaa oli paljon vähemmän kuin nykyään. Suuri yhteinen kokemus muutosta yhdisti kaikkia asukkaita.

Muuttajat tulivat yleensä oloista, joissa tietty sosiaalisuus oli ollut osa elämää. Kantakaupungin väkirikkaissa kortteleissa ihmisten väliset suhteet olivat muodostuneet pakostakin läheisiksi. Maaseudulla syntyneet olivat myös tottuneet yhteisöllisyyteen, joka kuitenkin perinteisempänä poikkesi kaupunkilaisten toisista lähteistä vaikutteita saaneesta elämäntavasta. Oman ripauksensa antoi eri yhteiskuntaluokkiin kuuluneiden perheiden asettuminen samoihin taloihin.

Vaikka maaseututaustaiset pyrkivät yleensä jättämään vanhan nopeasti taakseen, se vaikutti silti heidän käyttäytymiseensä. Lähiöiden elämänmuoto sai vaikutteita sekä kaupunkilaisuudesta että maalaisuudesta. Lähiöstä muotoutui ihmisten mielissä pikkukaupunki tai suuri kylä. Se ei kuitenkaan ollut perinteisessä mielessä tiiviisti rakennettu kaupunki, vaan jotakin, jonka ulottuvuuksia oli vaikea hahmottaa.

Asukkaiden yhteistoiminnalle oli suorastaan luonnollisia tarpeita. Taloyhtiöiden ja -toimikuntien kokouksiin osallistuminen oli aktiivista. Pihojen, pysäköintialueiden ja yhteisten tilojen kunnostus talkoovoimin tarjosi luontevan tilaisuuden tutustua saman talon asukkaisiin. Pihatalkoita järjestetään edelleen monissa taloissa joka kevät ja syksy.

Nimimerkki ”Piha-Eetu” kertoo Keinutie 5:n asukkaiden järjestäneen pienimuotoisia grillijuhlia. Joskus grillillä istuskeli parikymmentäkin henkeä vapaahetkiä viettämässä. Miehet heittivät yhdessä jonkin verran tikkaa kerhohuoneessa. Miehet perustivat myös veikkaus- ja lottoporukan, johon kuului kymmenisen miestä.

Liisa Korhonen muistelee lämmöllä 1960-lukua, jolloin pihalla pelattiin mm. lentopalloa kaiket illat omalla kentällä. Pelaajia tuli muualtakin, mutta mukana oli enimmäkseen oman talon väkeä. Kenttä jäi parkkipaikkojen alle, kun autoja alkoi tulla enemmän. Kun se siirrettiin toisaalle, harrastus hiipui.

Pia-Maria Grönqvist-Toivonen kokee ympäristön muuttuneen ikään kuin vaikeammin hallittavaksi. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan kotipihalla ja yhteisöllä oli tärkeämpi merkitys.

Asukkaat ovat myös edelleen halukkaita osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin, kun joku ottaa asiakseen järjestää niitä. Naapurintie 2:een valmistui kesällä 1999 grillikatos. Pari, kolme puuhanaista järjesti grillillä juhannusjuhlat kesällä 2000. Niissä soi vanha tanssimusiikki gramofonin pyörittämiltä savikiekoilta. Välillä pihalla kaikuivat Rosvo-Roope, Lili Marleen ja kansanlaulut. Myöhemmin juhliin tuli kotiinpalaavia ihmisiä.

Kontulankaari 14:ssä toimii aktiivinen talotoimikunta, joka tarttuu herkästi havaitsemiinsa epäkohtiin. Se järjestää myös myyjäisiä, joiden tuotolla se järjestää retkiä lapsille esimerkiksi Puuhamaahan.