NUORTEN KONTULA

Lähiö kuhisi 1960- luvulla nuorta väkeä. Tiedotusvälineet löysivät pian Kontulan nuoriso-ongelman. Helsingin Sanomat tiesi nuorison kostaneen kaupunkisuunnittelijoille, jotka eivät olleet ottaneet nuoria huomioon. Se löysi yhdeksi syyksi vuokra- ja omistusasukkaiden välisen vastakkainasettelun, joka ilmeni omistusasuntojen ”kermajengin” ja vuokratalojen ”sakkalössin” välisenä kahinointina. Seura-lehti väitti marraskuussa 1967, että ”Kontulan kaltaisessa pääkaupungin suurlähiössä ei nuorille muuta ajanvietettä ole kuin tappelu ja ilkivalta”.

Lehdissä alkoivat toistua uutiset nuorison häiriköinnistä Kontulassa. Ilta-Sanomat kertoi 31.7.1969 ”poikasakkien riehuvan asumalähiössä”. Lehden mukaan ”öinen nuorisoterrori” oli saapunut Kontulaan, jonka ”asukkaat pelkäävät varastelevia ja ilkivaltaa tekeviä nuorisojoukkoja”. Kontulalaiset eivät kaikilta osin tunnistaneet julkisuuden luomaa kuvaa kotilähiöstään. V. Viinimäki arvioi Kontula-lehdessä 25/1969 Ilta-Sanomien liioitelleen suuresti tilannetta:

”Mitä omaisuuteen kohdistuvaan vahingontekoon tulee, ei se voine olla laajuudeltaan hälyttävää. Sitä paitsi tapausten selvittäminen ja syyllisten vastuuseen saattaminen on suhteellisen yksinkertaista, koska kysymyksessä on sakkitoiminta. Sen sijaan näkisin paljon vakavammiksi ne terrori-ilmiöt, jotka vaarantavat ihmisten asumisrauhaa. Aikuisiin kohdistuvana lienee kysymyksessä lähinnä suunsoiton luontoinen häirintä. Kurkun puukolla kutittelu-uhkaa, johon Ilta-Sanomat viittaa, ei sentään liene olemassa.”

Kontulan Urheilijoiden puheenjohtaja Matti Höök piti mielekästä vapaa-ajantoimintaa poliisivalvontaa parempana keinona. Poliisin oli hänen mielestään puututtava asiaan, mikäli muut keinot osoittautuivat tehottomiksi.

Nuorten alkoholinkäyttö lisääntyi 1960-luvun lopulla samaa tahtia kuin aikuisten juominen. Keskioluen myynnin aloittaminen elintarvikeliikkeissä vuoden 1969 alussa helpotti alkoholin saatavuutta oleellisesti Kontulassa - lähin Alko oli Herttoniemessä. Nuoret istuivat kaljakasseineen rapuissa, parvekkeiden alla ja kellareissa.

Oleilua siellä täällä

Kontulassa kasvaneet nuoret pitävät lähiön aikoinaan saamaa mainetta vahvasti liioiteltuna. Helena Pöyry ei muista, että Kontulassa olisi tapahtunut mitään ”erityisen vaarallista tai kauhistuttavaa”.

”Vietimme paljon aikaa Kontulan metsissä ja pihoilla. Omalla pihallamme oli sellainen talon läpi menevä käytävä, josta tuli meidän nuorison kokoontumispaikka. Porukkamme nimesikin itsensä Välikön Jengiksi.

Touhusimme kaikenlaista niin kuin muutkin nuoret. Ensimmäiset kokeilut alkoholin kanssakin tapahtuivat Kontulan ampumaradan metsässä. Pidimme tietysti kotibileitä, kun vanhemmat olivat poissa. Välikköömme kulkeutui paljon muitakin nuoria Vesalasta asti ja meitä oli sitten aikamoinen lauma.”

Nuoret kuluttivat aikaansa myös ostarilla. Ohikulkevat aikuiset saivat kuulla rääväsuista suunsoittoa, jota ei ollut aiemmin kuultu. Se tuntui oudolta: vanhempien ihmisten kunnioittamista oli pidetty ennen itsestäänselvänä. Vapaamuotoiseen oleiluun ostarillakaan ei ollut tarjolla sisätiloja. Helsinki-lehti kertoi 8.11.1968 nuorten voivan kokoontua vain kahvilassa, johon mahtui parikymmentä henkeä.

”Tarvittaisiin elokuvateattereita ja tanssipaikkoja. Kesäisin nuoret matkaavat aina Gumbostrandiin ja Tolkkisiin asti lavatansseihin. Kun alueella asuu varovaisesti arvioiden 5000 nuorta, on välttämätöntä, että kaupunki ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin esiintyvien puutteiden poistamiseksi.”

Ohjattua toimintaa partiosta pioneereihin

Aivan näin lohduton tilanne ei ollut. Talojen kellarikerroksiin oli kunnostettu kerhohuoneita, joissa seurakunta ja eri yhdistykset järjestivät toimintaa. Seurakunta järjesti kerhotoimintaa lapsille ja nuorille jo keväästä 1965 lähtien. Raimo Hytönen kävi kerhossa Keinutiellä:

”Keinutie 5:n päädyssä oli kellarikerroksessa seurakunnan kerhohuoneisto, jossa kävimme kerran viikossa tapaamassa kavereita ja pelaamassa pöytätennistä ja koronaa. Porttikujalla toimi toinen vastaava.”

Myös monet järjestöt järjestivät toimintaa lapsille ja nuorille. Edelleen olemassaolevat partiolippukunnat Kontu-pojat ja Kontu-tytöt alkoivat toimia vuonna 1966. Poliittisista lapsi-ja nuorisojärjestöistä SDP:n Nuoret Kotkat ja SKDL:n pioneerit aloittivat toimintansa Kontulassa vuonna 1968. Molemmat järjestöt toimivat edelleen. Porvaripuolueista vain kokoomuksella oli aikoinaan Mini-kerho.

Poliittisten järjestöiden tilaisuuksiin osallistui paljon lapsia ja nuoria. Kontulan nuorten pioneerien laskiaistempaukset saivat 1960–1970-lukujen vaihteessa suuren määrän lapsia ja nuoria liikkeelle. Kontula-lehti kertoi 24.3.1971, että Kiikun leikkipuistossa järjestettyyn laskiaisriehaan olisi osallistunut peräti 3000 kävijää, joista lähes kaksi kolmannesta oli lapsia ja nuoria:

”Työväen- ja muiden laulujen raikuessa laskettiin suosittua liukumäkeä noin 4.000 kertaa, paistettiin kahdella avonuotiolla makkaraa lähes 100 kiloa, juotiin satoja litroja mehua ja syötiin laskiaispullia.”