LÄHIÖN KÄÄNTÖPUOLI

Kontulasta 1960-luvulla otetut valokuvat paljastavat selvästi aluerakentamisen varjopuolet – pihat ja kadut olivat jääneet keskeneräisiksi. Talot nousivat nopeasti, mutta muuten Kontula oli pitkään puolivalmis.

	Suuri kaksitasoinen pysäköintipaikka syyskuussa 1970. Taustalla Kaarenjalka 6:n, 4:n 3:n ja Kontulankaari 4:n elementtikerrostaloja. (Kuva: Eeva Rista)

 

Asumalähiöiden mainetta tutkineen Irene Roivaisen mukaan ne olivat ”osa edistyksen suurta tarinaa”. Vanhan väistymisen ja uuden rakentamisen varjoon jäivät tavallisten ihmisten huolet asuinalueensa heikoista palveluista ja huonoista liikenneyhteyksistä.

Uuden Suomen huhtikuussa 1966 haastattelemien, nimettöminä pysytelleiden kontulalaisten mielipiteet lähiöstään vaihtelivat jyrkästi. Yksi kertoi, että ”ilman pieniä lapsia ja koiraa asuisin toki mieluummin keskikaupungilla kuin täällä Kontulassa”. Toinen julisti ”meillä ei ole pieniä eikä isoja lapsia enempää kuin koiraakaan, mutta emme millään palaisi takaisin keskikaupungille täältä Kontulasta”. Hän koki Kontulan tarjoavan ”mielenrauhaa”. Suunnittelijat saivat jutussa kirpeää palautetta:

”Kyllä yhdyskuntasuunnittelussa täytyy olla jotakin vikaa, kun sallitaan ensin rakentaa asunnot 10.000 ihmiselle ja kohta paljon ylikin, mutta samanaikaisesti unohdetaan välttämättömien yleisten rakennusten rakentaminen.”

"Kouluja vaikeampi suunnittella kuin asuntoja?"

Armas Viita kiirehti Helsinki-lehdessä 8.9.1966 kaupunkia ja seurakuntaa ryhtymään järjestämään palveluita nopeasti. Hän vakuutti asukkaiden tietävän, ettei Kontulaa rakenneta päivässä. Kontulalaiset olivat säästäneet vuosikausia kärsivällisesti ARAVA-osakkeitaan. Heille lähiön valmistuminen ei ollut mikään yllätys toisin kuin se näytti olleen julkiselle vallalle:

”Mutta sitä ihmettelemme, eivätkö Helsingin kaupunki ja seurakunnat ole saaneet tietää Kontulasta kuin aivan äsken? Miksi ei yhdessä asuintalojen rakentamisen kanssa saada aikaan kaikkien tarvitsemia yhteisiä tiloja? Kuka jarruttaa niiden aikaansaamista? Onko koulun tai leikkikentän suunnitteleminen ja rakentaminen vaikeampaa kuin tuhansien asuinhuoneistojen?”

Tyytyäväisiäkin asukkaita löytyi. Nimimerkki ”Kontulainen vaan” kehui uutta lähiötä Kontula-lehdessä 3/1969. Hän kertoi muuttaneensa Kontulaan vuonna 1941 ja asuneensa sen jälkeen Hämeentiellä, Töölössä, Haagassa ja Maunulassa: ”Voin vakuuttaa, etten missään ole ollut niin tyytyväinen kuin nyt täällä”.

Kirjoittaja luetteli perusteiksi asemakaavan, toimivan kunnallistekniikan, ison ostoskeskuksen, kouluolot, harrastusmahdollisuudet ja puhtaan luonnon: ”Toisin sanoen Kontula on yksi nuorekkaimmin edistyksellinen asumalähiö rakkaassa Helsingissämme”.