PÄIVÄHOITOA OMIN TOIMIN

Päivähoitopaikkojen olematon määrä pakotti valtaosan perheistä järjestämään lasten päivähoidon omatoimisesti. Kontulassa oli vielä vuonna 1969 lastentarhapaikkoja vain 175 lapselle.

Parhaiten asiat oli järjestetty Leikkikujan
”ruotsalaistaloissa”: ruotsinkielinen päiväkoti Lekstugan aloitti toimintansa vuonna 1968. Naapurintielle perustettuun ensimmäiseen päiväkotiin pääsyyn oli todella tiheä seula. Perheiden arkea helpotti jonkin verran seurakunnan helmikuussa 1965 aloittamana päiväkerhotoiminta, joka tarjosi hoitopaikan kolmeksi tunniksi.

Työssäkäyvän äidin oli etsittävä hoitolapsia vastaanottamaan halukas kotirouva. Ratkaisu oli kallis, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Ritva Vuorio muistelee, että ”pienipalkkaisen toimistotyöläisen palkasta meni puolet lastenhoitomaksuihin”. Äitiysloma oli 1960-luvun puolivälissä vain kaksi kuukautta, minkä jälkeen äidin oli taloudellisista syistä mentävä yleensä töihin.

Ritva Mäki tuli uuteen kotiinsa Naapurintielle esikoisensa kanssa suoraan Naistenklinikalta marraskuussa 1964. Esikoiselle oli heti ryhdyttävä etsimään hoitopaikkaa. Pekka-pojalle löytyi ”tolppailmoituksen” perusteella saman talosta ennestään tuttu hoitaja.

”Hämmästys oli suuri, kun oven avasi rouva, joka oli asunut Konalassakin samassa talossa kuin me. Tiesin hänen sielläkin hoitaneen lapsia ja olin jo ehtinyt harmitella: ”Pitikin muuttaa jonnekin Kontulaan, kun täältä olisi saanut hoitopaikan”. Niin siinä teimme sopimuksen päivähoidosta ja olin tietysti iloinen, että sain mieltä painavan asian päiväjärjestykseen. Silloin ei ollut mitään mahdollisuutta saada lasta kunnalliseen päivähoitoon, jos oli kaksi huoltajaa perheessä.”

Tammikuussa Mäki vei Pekka-pojan sovittuun hoitopaikkaan, jossa poika joutui olemaan pääosan valveillaoloajastaan hoitopaikassa. Kerran hän ei halunnut lähteä sieltä pois, vaan kysyi ”äiti, miksi sinä viet minut aina yöksi pois kotoa?”. Puolitoistavuotiaan pojan kysymys veti äidin mietteliääksi. Talvilomalla pihan lapset kyselivät häneltä, ”missä ton äiti on, kun sä hoidat tota?”.

Mäen perheeseen syntyi tytär vuonna 1968. Myös hän oli perhepäivähoidossa. Pariin otteeseen Ritva Mäen oli etsittävä uusi hoitopaikka. Aikanaan hän jäi itse pois töistä ja otti vuorostaan lapsia hoidettavaksi.

Päivähoitotilanne helpottui, kun Helsingin kaupunki paneutui päivähoidon järjestämiseen 1970-luvulla. Päiväkoti Sakara avasi ovensa vuonna 1972, Jousi 1975 ja Lammikko 1975. Päivähoitopaikkoja oli vuonna 1996 alueen yhdeksässä päiväkodissa 574 ja lisäksi 75 perhepäivähoitopaikkaa.

Nykyisin päivähoitolaki velvoittaa kaupungin järjestämään jokaiselle lapselle päiväkotipaikan. Suurimpana huolena on kaupungin talousarviosupistuksista aiheutuva paine keskittää päiväkodit isoiksi yksiköiksi.