TUNNISSA KESKUSTAAN

Kontulan ensimmäisten kerrostalojen asukkaat joutuivat kävelemään kilometrin matkan metsäpolkua lähimmälle bussipysäkille Myllypuroon tai Vesalaan. Bussiliikenne Porttikujalta Rautatietorille alkoi keväällä 1965.

Kontulantie valmistui vasta saman vuoden loppupuolella, joten Liikenne Oy:n punainen bussi ajoi aluksi Porttikujalta Humikkalantien ja Karjatanhuantien kautta Kukkaniityntielle, jolta se kääntyi Porvoontielle. Kontulan itäosan asukkaat käyttivät Vesalasta keskustaan kulkenutta bussia. Linjatarjonta ei vastannut alkuunkaan tarpeita. Liikenne Oy:n palveluksiin tyytymätön ”Veronmaksaja Kontulasta” valitti Helsingin Sanomissa 16.4.1965:

”Yhtiö ei ole lainkaan ottanut huomioon sitä, että uusien asukkaiden määrä Kontulassa on viime syksystä lähtien lisääntynyt yli tuhannella. Vaikka Oy Liikenne Ab ei olekaan mikään sosiaalinen yritys, on sen kuitenkin tunnettava myös vastuu ja siirryttävä rahankeruuasteelta palveluasteelle. Tie tähän yhtiön johtoportaassa varmaan tunnetaan: lisää vuoroja ja rahastajat mukaan!”

Ruuhkabussissa oli tunnelmaa

Aamun ja illan ruuhka-aikoina busseissa oli ahdasta. Erityisen tukalaa busseissa oli sateisina syyspäivinä, kun ilma huokui kosteutta. Kaikki eivät mahtuneet edes kyytiin, vaan heidän oli jäätävä odottamaan seuraavaa vuoroa. Bussimatka saattoi kestää yhteen suuntaan huonolla talvikelillä jopa puolitoista tuntia. Tilannetta eivät helpottaneet Liikenne Oy:n vanhat bussit ja sekalainen kuljettajakunta, jota Martin Wallenius kuvaa seuraavasti:

”Eräällä vanhalla pyöreällä papalla oli tapana ajaa paitahihasillaan. Hänellä kulki selän yli henkselit ja matkustajat voivat vain todeta, että onpahan papalla turvavyöt. Eräs nuori kuljettaja taas pyysi matkustajia kertomaan, millä kohdilla on pysäkit. Hän oli juuri aloittanut yhtiössä eikä tuntenut reittiä.”

Työmatkalaisten lisäksi busseja käytti alkuvuosina suuri määrä koululaisia, jotka jatkoivat koulunkäyntiään vanhassa koulussaan. Raimo Hytönen meni kouluun Kallioon Keinutien päästä kymmenen yli seitsemän lähteneellä bussilla. Hän ehti sillä kahdeksaksi kouluun, ellei Porvoontiellä sattunut olemaan kovaa ruuhkaa.

”Kun bussi tuli Puotinharjuun, oli aina jännät paikat, sillä siitä näki riittävän pitkälle eteenpäin, miten liikenne sujui. Tie oli vain kaksikaistainen ja Puotilan, Puotinharjun ja Myllypuron asukkaat kuormittivat jo sitä melkoisesti. Nyt Kontulan liikenne tuli vielä lisäksi ja se oli liikaa tien aamukapasiteetille.”

"Niin idässä, että bussitkin ovat punaisia"

Ajallisesti pitkän bussimatkan takia Kontula tuntui olevan kauempana kuin 14–15 kilometrin päässä keskustasta. Ritva Mäki muistaa sukulaisten päivitelleen Kontulan sijaintia: ”Tämä ei voi olla enää Helsingissä”. Kirsti Perkiönmäen serkku leukaili kontulalaisten asuvan ”niin kaukana idässä, että bussitkin ovat punaisia!”.

Bussilinjojen lisääntyminen helpotti aikanaan tilannetta, mutta ei ratkaissut sitä kokonaan. Matka-ajan lyhentämiseksi Liikenne Oy otti 1970-luvun alussa käyttöön X-lähdöt, jotka ajoivat Kontulan ja Hakaniemen väliä suoraan lähtöpysäkiltä päätepysäkille. Bussi ei ottanut matkustajia eikä poiskaan päässyt matkan varrella. Ulospyrkijöitä ilmaantui usein, mikä johti sanaharkkaan kuljettajan kanssa.

Liikennekurjuutta lisäsi se, että Kontulassa ei ollut alkuvaiheessa varsinaisia katuja. Oli vain huonosti hoidettuja tai kokonaan hoitamattomia teitä. Kesällä sadesäällä kura peitti suuren osan tienpinnoista. Täyteen kuormatut rekat, betoniautot ja muut raskaat ajoneuvot rikkoivat päällystämättömät väylät. Kuoppaisia ja epätasaisia teitä oli vaikea aurata kunnolla, eikä aurauskalustoa juuri nähty Kontulassa. Nimimerkki ”Monen auton puolesta” moitti katujen kuntoa ja rakennustöiden hitautta Helsingin Sanomissa 12.10.1966:

”Mahtavatkohan ne herrat, jotka vastaavat Kontulan teiden kunnosta lainkaan tietää, minkälaisessa kunnossa ne ovat. Varsinkin Kontulankaaren alku, Kotikonnuntie sekä Ostostie. (..) Tämän kesän aikana on kyllä saanut uudestakin autosta vanhan, kun nyrkin kokoiset kivet murjovat auton pohjapeltiä sekä valtavat kuopat rasittavat muuten auton muita laitteita. Ovatko nämä alikulkusillat tuntityönä valmistuvia vai miten niihin saadaan kulumaan niin valtavan pitkä aika.”