KONTULA VALMISTUU

”Kontula valmistunut” julisti Haka rakentaa -lehti vuonna 1970. Yhtiö julkaisi vuosikirjassaan lähiön rakentamisvaiheista laajan katsauksen ”Näin valmistui Kontula”. Se henki ylpeyttä laajamittaisesta rakennushankkeesta. Samaa optimismia oli täynnä Jussi Saukkosen puhe Kontulan palvelukeskuksen peruskiven muuraustilaisuudessa 12.9.1969:

”Täällä on kuin maasta polkien saavutettu kuudessa vuodessa sellainen elämisen taso, joka tavallisesti vaatii pitkän monivaiheisen kehityksen taakseen. Kontula on muuttoliikkeen ja elintason kohottamispaineen alaisena syntynyt asumalähiö. Se kertoo suomalaisen suunnittelun, teknillisen valmiuden ja taitavan työn saavutuksista.”

Samaan aikaan lähiöt olivat muuttumassa huonon elämänlaadun vertauskuviksi. Niiden asukkaat leimautuivat passiiviseksi massaksi, jonka elämän täyttivät arkena työ ja televisio sekä viikonloppuna viina ja tappelut. Osa kontulalaisistakin piti kuvaa oikeana. Nimimerkki Louhi luonnehti Kontula-lehdessä maaliskuussa 1971 Kontulan toteuttamistavan hyödyttäneen enemmän aluerakentajia kuin asukkaita:

”Kontula kasvoi - tuli lisää kerrostaloja korpeen - avattiin muutama kauppa ja komeita kouluja. Mutta mitään ratkaisevasti parempaa muutosta se ei tuonut tullessaan. Ja miten se olisikaan, peruslähtökohdat ovat olleet virheellisiä. Tungos vain kaupoissa ja busseissa on kasvanut, ja hyvät ulkoilu- ja hiihtomaastot siirtyivät yhä kauemmas.

Aluesuunnittelun virheet ovat ikuisesti olemassa - niitä ei voida korjata ’kolmospesillä tai kerhohuoneilla’, niinkuin jotkut väittävät. Aluerakentajat tekivät Kontulasta sellaisen, mikä oli heille rakennustekniikan ja muiden seikkojen mukaan taloudellisinta. Mutta hyötyivätkö asukkaat siitä? Onko asuminen Kontulassa halpaa?”

Lähiö - Hesaa vai Stadia?

Ulkopuolisten silmissä Kontulasta tuli Tampereen Hervannan ohella lähiökurjuuden vertauskuva. Tiedotusvälineet löysivät lähiöistä niukasti myönteistä kerrottavaa. Lähiö oli asuinseutuna huonompi kuin kunnon kaupunki tai maaseutu. Tulevaisuuden Suomea Viikko-Sanomissa vuonna 1975 hahmotellut Arto Paasilinna ennusti, että lähiöitä räjäytetään pian maan tasalle:

”Muutamia vanhoja ns. lähiöitä on jouduttu joskus 80-luvun lopussa räjäyttämään maan tasalle, koska osoittautui, että ihmiset niissä asuessaan tulivat hulluiksi. Iloisina ihmiset muistelevat Kontulan ja Myyrmäen räjäytyksiä: nämä lähiöt poistettiin uudenvuodenyönä 1996, ja kerrotaan, että maa olisi vavahdellut Lahdessa asti.”

Lähiörakentaminen jatkui entisellään 1970-luvulla arvostelusta ja asukkailta saaduista korjausehdotuksista huolimatta. Byrokraattien, grynderien ja poliitikkojen kolmiliitto vei hankkeita eteenpäin.

Rakentamisen painopiste siirtyi Helsingistä Espooseen ja Vantaalle. Kontulassakin rakentamisvauhti hiljeni. Jäkärläntielle valmistui vuonna 1976 pienkerrostaloja ja Uittamontielle nousi rivitaloja. Tanhuantielle valmistui muutamia kerrostaloja 1980-luvulla.

Itä-Helsingin lähiöiden asema oli edelleen 1970-luvulla selkiytymätön. Ne olivat osa Helsinkiä, jonka keskusta sijaitsi sekä liikenteellisesti että ajatuksellisesti etäällä. Oikeaan Stadiin oli henkisesti paljon pitempi matka kuin 14 kilometriä.

Tildun Tieto ja Uutinen väitti ensimmäisessä numerossaan vuonna 1975, ettei ”Itä-Helsinkiläinen tunne kuuluvansa kantahelsinkiläisten kastiin”. Lehti luonnehti Itä-Helsinkiä ”muodottomaksi käsitteeksi, joka koostuu omaan ympyräänsä katsovista nukkumis- ja asumalähiöistä”.

Unelias nukkumalähiö oli vain osa totuutta. Jo väestön suuri määrä takasi, että toimintaa riitti. Kontulan asukasmäärä saavutti huippunsa vuonna 1973, jolloin Kontulassa asui 21 667 ihmistä. Alue kuhisi nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä. Yli 65-vuotiaiden osuus oli edelleen pieni, vain viitisen prosenttia asukkaista.