MAANKUULUT JENGIT

Kontulan hurjat nuorisojengit saavuttivat maanlaajuista mainetta 1970-luvun lopussa. Jengien olemassaolo oli laajalti tiedossa. Kaikkien kontulalaisten nuorten elämään ne eivät vaikuttaneet. Monille ne olivat armotonta todellisuutta. Jengitappelut naapurikaupunginosien nuorten kanssa olivat tavallisia.
Nuorisoryhmät kokoontuivat ostarilla. Jengeissä pyöri enimmillään yhteensä satoja nuoria. He kuluttivat aikaa paljon myös ”steissillä”, jossa eri puolilta kaupunkia tulleet jengit uhittelivat toisilleen. Kontulan jengien maine kiiri koko maahan. Jopa Kontulan partiolaiset saivat osansa sen tuomasta pelonsekaisesta kunnioituksesta partioleirillä Lapissa.

Paljon huomiota sai osakseen ”ruotsalaistaloille” syyskuussa 1978 tehty ilkivalta. Tildun Tiedon ja Uutisen mukaan perjantai-iltana 15. syyskuuta ”kepein, kettingein, sahanterin ja hiekalla täytetyin pyörän sisäkumein” aseistautunut nuorisojoukko rikkoi taloista ”kaikki ne ikkunat, joihin he ylsivät maasta”.

Poliisi ei ehtinyt ajoissa paikalle. Talon asukkaat ottivat kaksi nuorta kiinni. Iltayöstä nuoret palasivat kostamaan. He rikkoivat seipäillä lisää ikkunoita ennen kuin asukkaat ehtivät hätiin. Asukkaat järjestivät päivystyksen autojensa turvaksi. Maanantaina nuoret yrittivät rikkoa jälleen ikkunoita. Poliiseja saapui paikalle useita partioita, mutta ilkivallan tekijät ehtivät paeta Lampipolun metsikköön.

Nuoria parveili runsain mitoin kirjastossa. He häiritsivät muita kirjastonkäyttäjiä etenkin maanantaisin, jolloin nuorisotalo oli kiinni. Nuoret rikkoivat myös musiikkilaitteet, joita ei uusittu. Kirjaston järjestyshäiriöt laantuivat 1980-luvun alussa. Myöhemmin osa kirjastossa metelöineistä nuorista kävi pyytämässä anteeksi henkilökunnalta tyhmyyksiään.

"Raju rockabilly raikaa..."

Nuorisokulttuuri tarjosi väylän kapinoinnille. Sen ilmentymiä olivat musiikki ja siihen liittyvä pukeutuminen. Hurriganes oli erittäin suosittu Kontulassakin. Monet tytöt ihailivat Bay City Rollersia, jota osa inhosi sydänjuuriaan myöten. Rockabilly saavutti suursuosion Kontulassa 1970-1980-lukujen vaihteessa. Punkkareita oli Kontulassa vähemmän.

Nuoruuden ahdistus ja uho yhdistyi heräävään paikallisidentiteettiin. Tänä päivänä merkityksellisempiä ovat laajemmat jaot Itä- ja Länsi-Helsinkiin. Nuorisokulttuuri on puolestaan pirstoutunut entistä hienojakoisemmiksi osa-alueiksi, joiden kannattajille osakulttuuri on asuinpaikkaa merkittävämpi identiteetin rakennusosa.

Jengien herättämä paheksunta ja pelko pohjautui osittain sukupolvien vastakkainasetteluun.
Nuoria on pidetty nyky-yhteiskunnassa arvaamattomana ryhmänä. Kontulassa nuorten suuri määrä kärjisti asetelmaa, kuten Anne Granström kuvaa:

”Yhtäkkiä lähiö oli täynnä murrosikäisiä, joista osa liikkui suurissa joukoissa. Silloin syntyi Kontulan hurja maine, paljon todellisuutta pahempi. Itse en muista koskaan pelänneeni liikkua Kontulassa edes iltamyöhään. Vuosien myötä me sitten aikuistuimme ja lähiö vanheni.”