UUTTA ASUTUSTA

Kontulan valmistuttua alkoi sen ympäristön rakentaminen. Vesalan Tuukkalantielle nousi 16 kaupungin vuokratalon rypäs jo 1970-luvun alussa. Talojen 497:ssä asunnossa asui tuolloin 1500 ihmistä.

Keskustelu Malmin ampumaradan käytöstä alkoi jo 1960-luvulla. Martti Jokinen (SKDL) teki vuonna 1967 valtuustoaloitteen sen ottamisesta asuntokäyttöön. Kurkimäkeen kaupunki suunnitteli 1970-luvulla asuntoja jopa 7000 ihmiselle.

Myös Kontulasta kaupunki etsi jo 1970-luvulla lisärakennuskohteita. Se kaavaili Vesalan pientaloalueen lunastamista kokonaan kerrostalorakentamiseen. Kontulan kaakkoisosissakin näytti olevan tiivistämisen varaa. Sinne hahmoteltiin asuntoja jopa 4100 ihmiselle. Metrosuunnitelmien eteneminen vauhditti osaltaan rakentamishankkeita.

Kurkimäen suunnitelmilla vastustusta 

Suunnittelijoiden toimintaympäristö oli kuitenkin muuttunut 1960-luvusta. Palikkaleikkejä häiritsivät asukkaat, jotka kyseenalaistivat virkamiesten aikaansaannokset. Asukasaktivismi yhdistyi 1970-luvun lopussa heräävään ympäristöliikkeeseen. Kurkimäestä ja ampumaradan tienoista oli muodostunut suosittu ulkoilualue, jonka kontulalaiset kokivat omakseen.

Etenkin Kurkimäen lähituntumassa sijaitsevat taloyhtiöt yrittivät torjua alueen rakentamisen. Myös Kontula-Seura asetti rakentamisen mielekkyyden kyseenalaiseksi. Sen mielestä vihervyöhykkeet ja virkistyskäyttö olivat jääneet suunnittelussa liian vähälle huomiolle.

Seura keskittyi vaikuttamaan rakentamisen luonteeseen, kun Kurkimäen rakentaminen varmistui. Se toivoi vuonna 1978 kaupunginhallitukselle lähettämässään kirjeessä kerrostalojen tilalle ympäristöön hyvin sopivia pientaloja. Varoittavaksi esimerkiksi huonosta rakentamisesta seura nimesi punatiilisen Itäkeskuksen ympäristön.

Erityisen pontevasti kontulalaiset vastustivat Kontulasta Kurkimäkeen suunniteltua läpikulkuyhteyttä. Kaupunki jättikin Keinutieltä kaavaillun yhteyden rakentamatta. Myös Kontulan ja Kurkimäen välinen viherkaista leveni jonkin verran.

Suunnitelmiin tulleet muutokset eivät pyyhkineet pois ulkoilualueiden menetyksen aiheuttamaa pettymystä. Kyllikki Heinosta suretti, kun Kurkisuo jäi rakentamisen alle. Kunnon suolla lapsetkin näkivät lakkoja ja karpaloita luonnossa. Koululaisille suo oli hyvä biologiantuntien käyntikohde.

Kivikko puheenaiheeksi 

Kaavoitus suuntautui seuraavaksi Malmin ampumaradalle. Yhtenä vaihtoehtona oli asuntorakentaminen. Kontula-Seuran puheenjohtaja Mauri Vakkilainen lähti torjumaan sitä Kontula-lehdessä 17.12.1980.

”Kurkimäen rakentaminen on tosiasia. Kuitenkin meillä kontulalaisilla on oikeus lähivirkistysalueeseen, missä voi turvallisesti luonnon läheisyydessä ulkoilla ja reippailla. Pidämme ehdottomana vaatimuksena, että Kurkimäen jatkeena olevaa Malmin ampumaradan aluetta ryhdytään pikaisesti kehittämään ulkoilukäyttöön. Ajatukset tämänkin virkistysalueen rakentamisesta on pikaisesti haudattava.”

Kontula-Seuran vuonna 1978 tekemä esitys einestehtaan rakentamisesta Kivikkoon ei ottanut tulta. Suunnittelijoiden uusi yllätysveto oli ehdotus sijoittaa kaatopaikka Kivikkoon. Kontula-Seura ja myös Kontulan Asukasyhdistys ryhtyivät vastustamaan suunnitelmaa.

Asukasyhdistys järjesti mm. Kivikon siivoustalkoita, joilla se kiinnitti asiaan huomiota. Lokakuussa 1982 järjestetyt talkoot saivat kansalaisaktivismin piirteitä, kun talkoolaiset veivät tervehdyksenä säkillisen jätteitä apulaiskaupunginjohtaja Olavi Dahlille. Kotiovella yllätetty Dahl joutui kommentoimaan asiaa tv-kameroiden edessä.

Kaatopaikkahanke jäi lyhyeksi välivaiheeksi Kivikon suunnittelussa. Jätteenkäsittelylaitos alueelle sen sijaan nousi. Yhdessä vaiheessa Kivikkoon suunniteltiin jopa maakaasuvoimalaa.

Kivikon asuntoalueen suunnittelu tiivistyi 1980-luvulla. Esillä oli kolme suunnitteluvaihtoehtoa. Pienin olisi leikannut Kivikosta runsaat kymmenen hehtaaria, keskikokoinen 17,5 hehtaaria ja suurin 21 hehtaaria. Laajamittaisin hanke myös toteutui. Muuttoliike pääkaupunkiseudulle kiihtyi 1980-luvun lopussa, mikä lisäsi paineita asuntorakentamiseen.