ASUNTOJA KIVIKKOON

Luontoympäristön muuttaminen asuinalueeksi jatkui 1990-luvun Kivikossa. Tutun metsämaiseman menettäminen oli monille kontulalaisille järkytys. Helena Pöyry kokee, ettei Kontulaa ”enää tunne entiseksi” ampumaradan metsien rakentamisen jälkeen. Tanja Talviaisniemen mielestä Suomessa ei enää osata rakentaa luontoon, mistä ”vihreän” Kivikon rakentaminen Kontulan kupeeseen on esimerkki:

”Kun suurin osa puustosta kaadetaan ja kalliot räjäytetään, niin mitä luontoa jää jäljelle? Talojen väliin jää 4-5 alkuperäistä puuta. Sanotaan, että kaupunkilainen itkee jokaista kaadettua puuta. Entä kun viedään kokonainen metsä. Entä se mahtava rapakivinen siirtolohkare, joka räjäytettiin Kivikon korttelitalon tieltä Eikö se olisi ollut komea kivi korttelitalon pihalle? Terveisiä vaan arkkitehdeille!”

Asiantuntijoilta Kivikko on saanut voittopuolisesti kiitosta. Arkkitehti Anneli Lyytikkä ja professori Jere Maula kiittelivät 23.8.1997 Helsingin Sanomissa ”suunnittelijoiden käyttäneen Kivikossa maaston muotoja hyödyksi monimuotoista ympäristöä luotaessa”. He ihmettelivät Kivikon aliarvostusta - Lyytikän mukaan lopputulos on paikoitellen ”yhtä hyvä kuin Tapiolan kerrostaloalueilla”.

Kivikkoon on rakenteilla myös ulkoilupuisto. Ampumaradan lyijyjäämät ovat vaikeuttaneet työtä. Alueelta kuorittavasta maasta on rakenteilla täyttömäki. Helsingin kaupungin talousvaikeudet ovat hidastaneet syksyllä 2001 aloitettua työtä, joka valmistunee vuonna 2007. Maaperän kunnostaminen ja mäen rakentaminen maksaa noin neljä miljoonaa euroa.