KONTULAN MONET KANSAT

Uuden ulottuvuuden Kontulan arkeen tuo ulkomaalaisten suuri määrä. Virpi Juvosen mukaan suhtautuminen maahanmuuttajiin on kaksijakoista. Ihmiset ovat sinänsä tottuneet ulkomaalaisiin, koska erivärisiä ihmisiä on jo niin paljon.

Suomalaisen kantaväestön tunteet tulevat esiin ristiriitatilanteissa: ”jos jotakin tapahtuu, niin alkaa kauhea pulputus”. Oma lukunsa ovat humalaiset, jotka huutelevat ”senkin mutakuono, mene kotiis.”

Juuriltaan ulkomaalaisia on nykyisin noin kymmenesosa kontulalaisista. Heitä alkoi muuttaa Kontulaan 1990-luvun alussa. On turha väittää, etteivätkö monet kontulalaiset suhtautuisi edelleen ennakkoluuloisesti ulkomaalaisiin. Heidän koetaan elävän leveästi suomalaisten kustannuksella.

Monien kontulalaisten mielestä ulkomaalaisia on sijoitettu alueelle liikaa. Kontula-Seura ja Kontulan Huolto kiinnittivät asiaan huomiota jo vuonna 1994. Tänä päivänä monista tuntuu ”tylsältä, että maahanmuuttajat sysätään työväen alueelle, missä on muutenkin tarpeeksi ongelmia”.

Käsitykset muuttuvat

Purnauksesta huolimatta lähiön asukkaat ovat mukautuneet tilanteeseen yllättävän hyvin. Tutustuminen tulokkaisiin on muuttanut käsityksiä: ”on kivoja ja mukavia ulkomaalaisia”. Sen sijaan ”rikoksiin syyllistyneet elintasopakolaiset olisi syytä lähettää takaisin kotimaahansa”.

Maahanmuuttajien kiinnekohdat suomalaiseen yhteiskuntaan ovat lisääntyneet. Heitä on työssä ostoskeskuksen liikkeissä ja muutamat ovat työllistäneet itsensä yrittäjinä.

Kontulan päiväkodeissa ja kouluissa on runsaasti maahanmuuttajien lapsia. Päiväkodit ja koulut ovat tehneet parhaansa eri kulttuuritaustaisten lasten yhteiselämän helpottamiseksi. Nykyään ei ole enää harvinaista nähdä erivärisistä lapsista koostuvia kaveriporukoita.

Muukalaisvastaisuus - onko sitä?

Kontulassa asuvat ulkomaalaiset eivät koe lähiötä välttämättä muukalaisvastaiseksi. Afrikkalaissyntyinen perheenisä halusi jäädä asumaan Kontulaan, vaikka suomalaisesta äidistä lähiö tuntuu vastenmieliseltä. Mies kokee, että ihmiset eivät kiinnitä niin suurta huomiota siihen, onko ihminen suomalainen vai ei-suomalainen. Hän on joutunut suurempien ennakkoluulojen kohteeksi ”paremmilla paikoilla”. Ihmiset jopa hymyilevät Kontulassa helpommin.

Kontula sai vahvan rasistisen leiman, kun skinit hyökkäsivät Sakaran kentällä somalien kimppuun toukokuussa 1997. Kahakka nosti Kontulan skinit julkisuuteen.

Panu Luukan ja Marita Muukkosen tutkimat skinit ovat lähes poikkeuksetta lähtöisin työläisperheistä. Aluksi skiniyteen ei liittynyt voimakasta aatelatausta. Se pohjautui ulkoiseen erottautumiseen ja musiikkiin. Ulkomaalaisvastaisuus voimistui asteittain vuosina 1993-1995, jolloin ulkomaalaisten määrä kaksinkertaistui Kontulassa. Vanhemmat skinit nopeuttivat muutosta. Heidän kauttaan Kontulan skinit saivat kosketuksen maailmanlaajuiseen valkoisen rodun ylivaltaa korostavaan alakulttuuriin.

Kahakka lähensi Kontulan ja muiden Helsingin skinien suhteita. Ravintola Kurjenmiekasta tuli skinien kokoontumispaikka. Skiniporukan liepeillä pyöri myös kontulalaisia nuoria. Skineillä on jonkin verran vanhempia olalletaputtelijoita, joiden toiminnallisuus rajoittuu kovasanaiseen uhoon. Tämä ärsyttää skinejä, mutta antaa toisaalta heille tunteen yhteisön laajemmasta tuesta.