KOTINI ON KONTULASSA

Kontulalaiset kokevat asuinpaikkansa puutteineenkin läheiseksi. Anneli Partasen mielestä on hyvä, että Kontulassa löytyy kaikenlaisia ihmisiä. Lähiössä ovat monipuolisesti edustettuna eri ammatit. Eila Hailikari kysyy, ”mistä Helsingistä löytyy paikka, jossa on vastaavanlaiset monipuoliset liikkeet, kirjasto, terveyskeskus, kirkko, apteekki, posti ja pankit kävelyetäisyydellä”.

Lähiöiden elämäntapa on osittain sulautunut kaupunkilaisuuteen. Silti Kontulasta löytyy yhä omaleimaisuutta. Virpi Juvonen määrittelee kontulalaisen ihmistyypin erottuvan esimerkiksi kulosaarelaisesta. Kontulalainen on ”särmikäs, rosoinen, kalliopintainen, ei hienostunut”.

Kontulassa asuvalle tulee Juvosen mielestä väistämättä särmiä, lähiössä ei pysy sileäpintaisena. Elämäntyyli on miellyttävän rento ja mutkaton. Kontulassa voi pukeutua huoletta tuulipukuun, joka yllään voi käydä Itäkeskuksessakin. Sen sijaan keskustaan lähtiessä on puettava ylle farkut ja takki.

Lähiöön voi juurtua ja kiintyä. Lukuisat Kontulan ”alkuasukkaat” haluavat viettää vanhuudenpäivänsä tutussa ympäristössä. He ovat lasten lähdettyä kotoa muuttaneet usein pienempään asuntoon Kontulassa. Elsa Keinänen asettui 37 vuotta sitten Naapurintielle, eikä lähde pois kuin ”jalat edellä”. Silloin ostetusta ensimmäisen kerroksen huoneistosta on tullut rakas koti.

Lapsiperheitä on muuttanut viime vuosina Kontulaan, jossa on tarjolla edullisia ja tilavia asuntoja. Tulijoissa on ollut monia lähiössä kasvaneita, jotka ovat palanneet tutuille kulmille.

Lähiöistä puhutaan ongelmakeskeisesti ja kielteisesti. Ne nähdään valtavina yksitoikkoisina kokonaisuuksina. Lähiö ei kuitenkaan ole vain asuinpaikka vaan hiukan vanhahtavasti sanottuna kotiseutu. Sellaiseksi sen koemme me tuhannet kontulalaiset.

Tunneside voi olla jopa keskimääräistä vahvempi. Kontulalaiset ovat joutuneet pohtimaan suhdettaan asuinpaikkaansa kuin suomalaiset keskimäärin, niin paljon Kontulaa on julkisuudessa parjattu. Yhtä aikaa huvittavalta ja ärsyttävältä tuntuu se, että muut muka tietävät Kontulan oloista enemmän kuin asukkaat itse.

Kontula on kiehtovan moniselitteinen. Yhteiskunnan ääripäät ovat täällä lähellä toisiaan. Menestyjät, pärjääjät ja syrjäytyneet elävät rinta rinnan. Samalla raitilla tallustavat sanataituri Tomi Kontio, arjen huippusuoriutujaksi kouliutunut yksinhuoltajaäiti ja päihteidenkäytön moniosaaja.

Jännitteinen yhteisö antaa elintilaa monenlaisille elämäntavoille. Kontulassa on eletty tuiki tavallista elämää, mutta täältä on myös noussut omaperäistä kulttuuria – hapanta kuin suo, kovaa kuin kallio, karheaa kuin betoni.