Mellunkylän seurakunnan kirkkoherra Pentti Miettinen.

KIRKKOHERRA PENTTI MIETTISEN PUHE ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLASSA 6.12.2005

Marsalkka Mannerheim antoi tämän 60. päiväkäskynsä äitienpäivänä, toukokuun 10. vuonna 1942. Se oli osoitettu Suomen äideille, joille Suomen armeijan ylipäällikkö Mannerheim yhteisesti myönsi vapaudenristin. Valtioneuvoston päätöksellä päiväkäsky sijoitettiin kirkkoihin kaikkien äitien ja muiden kansalaisten nähtäväksi.

Sotaveteraanien liitto on viime vuosina tahtonut saattaa tämän päiväkäskyn myös niiden kansalaisten nähtäville, joiden kirkko on rakennettu vasta sotien jälkeen. Tämä päiväkäsky 98. sodan jälkeen kirkkoon sijoitettu päiväkäsky.
Päiväkäskyssään marsalkka Mannerheim toteaa mm.:

”Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana – miestenne taistellessa rintamalla – te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä…Töin ja rukouksin te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia poikianne ja tyttäriänne…

…näistä rakkaistanne teidän on ollut luovuttava maan hyväksi koettelemusten ajaksi kestävän rauhan turvaamiseksi…

Tällä sotilaspapiston aloitteesta annetulla päiväkäskyllä luotiin uskoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Se kuvastaa myös Mannerheimin uskoa siihen, että sodassa oli kyse ohi menevästä koettelemusten ajasta, jota seuraa rauha ja mahdollisuus rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä silloinen sukupolvi oli saanut tehdä.

ISÄNMAA MONINAINEN KÄSITE

Isänmaa on käsitteenä hyvin moninainen. Kun maailma ympärillämme muuttuu, on käsitys isänmaasta ollut myös monien muutospaineiden alainen. Totta kai meidän on esimerkiksi yhdentyvässä Euroopassa, globalisoituvassa maailmassa ja monikulttuuristuvassa pohjoisessa ulottuvuudessamme tarkasteltava uudella tavalla, mikä isänmaassa ja isänmaallisuudessa on olennaista, pysyvää ja pyhää, mikä taas aikaan sidottua ja vaihtuvaa.

Isänmaa on suomalaisille ollut pyhä asia, siitä Mannerheim usein muistutti. Koti, uskonto ja isänmaa olivat kansakuntamme perusta. Isänmaallisuuteen on kuulunut ajatus Jumalasta oman kansamme kaitsijana. Sodan ja jälleenrakentamisen vaikeina vuosina usein todettiin, että “koska Jumala on aikojen kuluessa nähnyt kansastamme niin paljon vaivaa, hän ei voi sitä päästää vastakaan hukkumaan”.

Kristillisen uskon perusajatuksia on, että se kaikki mitä saamme Jumalalta, on tarkoitettu annettavaksi edelleen. Lahja on myös tehtävä.

Kansamme johtajana Mannerheimin suuri näky oli kansan yhtenäisyys. Sen hän näki tehtäväkseen ja sen puolesta hän puhui. Isänmaalla, kansalla voi olla tulevaisuus vain jos se on sisäisesti, ytimeltään vahva ja terve. Yhteishenkeä ja yhtenäisyyttä tulee vaalia, sen puolesta tulee niin päättäjien kuin meidän kaikkien toimia.

YHTEISÖLLISYYTTÄ TARVITAAN

Meidän aikanamme yksilöllisyys ja yksilön vapaus on korostunut. Se ei saa kuitenkaan tapahtua yhteisöllisyyden kustannuksella. Kun keskustellaan kansamme kahtiajakautumisesta ja eriarvoisuudesta varallisuuden tai asuinseudun perusteella, on sen suurin vaara yhteishengen menettämisessä. Yhteinen hyvä edellyttää, ettei toista jätetä. Marsalkka Mannerheim oli tästä vakuuttunut sanoessaan jo vuosikymmeniä sitten: “Pienen maan suurin voima on yksimielisyys. Unohtakaamme sen vuoksi riitaisuudet ja epäluottamus. Me kaikki tarvitsemme toisiamme, ja suokoon Jumala, että me rinta rinnan olisimme kyllin lujia.”

Kansan lujan ytimen hoitoon kuuluu yhteiskunnan ydinsolusta, perheestä ja kodista huolehtiminen. Tätä palveli ylipäällikön päiväkäsky Suomen äideille. Vaikeissa koettelemuksissa äidit kantoivat raskaan kuorman. Heidän varassaan oli paljolti kotien kestävyys. Miesten ollessa rintamalle he loivat koteihin turvallisen ilmapiirin ja vaalivat keskinäistä rakkautta, joka antoi kasvavalle sukupolvelle hyvät eväät elämää varten ja uskoa tulevaisuuteen. Kun tänään monin paikoin ollaan huolestuneita nuorisomme ja lastenkin elämäntyylistä ja arvoista, niin huomio olisi erityisesti kiinnitettävä siihen, miten meidän aikamme äitejä ja isiä tuetaan ponnistelemaan kotien ja perheiden eheyden, ja siellä tapahtuvan toisen ihmisen kunnioittamisen puolesta.

ISÄNMAALLISUUS JA KANSAINVÄLISYYS

Mannerheimin oli myös eurooppalainen kosmopoliitti. Jo paljon ennen Euroopan yhdentymiskeskustelua hän näki kehityksen kulkevan kohti monikulttuurisuutta ja kansainvälistymistä. Omassa arvomaailmassaan hän yhdisti vahvaan isänmaallisuuteen myös eurooppalaisuuden.

Tämän päivän isänmaallisuudessa on paljolti kysymys näiden kahden ulottuvuuden yhteiselosta: suomalaisuuden ja kansainvälisyyden. Itseensä käpertyvä, rajansa ainakin henkisesti sulkeva ja vieraita ihmisiä torjuva kansa ei pärjää nykymaailmassa. Lujan ja vahvan identiteetin omaava kansa ja kansalainen on valmis ja avoin kohtaamaan toisin ajattelevat ja uskovat, tai toista kieltä puhuvat pelkäämättä menettävänsä jotain.

Identiteetistään, omasta kielestään, kulttuuristaan ja uskonnostaan tietoinen ja ylpeäkin kansakunta on myös valmis kohtaamaan toiset kansakunnat, toiset kulttuurit ja kielet ja asettumaan vuorovaikutukseen pelkäämättä. Ytimeltään luja, yhteishengen omaava ja eettisiltä arvoiltaan kestävä Suomen kansa voi kohdata avoimesti muut kansat tietäen, että meillä, historiamme, kokemustemme ja oman kulttuurimme pohjalta on - ei vain opittavaa muilta - vaan myös annettavaa yhteiseksi hyväksi.

Suokoon Jumala, että me saisimme jättää tulevalle polvelle yhtenäisen ja lujan kansakunnan, jonka perusarvona on luottamus Jumalaan ja lähimmäisrakkauden osoittaminen.