KOULUPASTORINA VESALAN YLÄASTEELLA JA LUKIOSSA

Olen toiminut koulupastorina Mellunkylän seurakunnan Kontulan alueen Vesalan koulussa yli 20 vuotta. Vuosiin mahtuu lukuisa määrä päivänavauksia, joulu-ja kevätkirkkoja, oppilaitten, opettajien ja henkilökunnan kohtaamisia ja koulussa vietettyjä maanantai- tai perjantaiaamupäiviä.

Minut vihittiin papiksi joulukuussa 1980 ja ensimmäinen työpaikkani oli Vartiokylän seurakunta. Vuoden 1981 alusta seurakunta jakaantui Vartiokylän ja Mellunkylän seurakuntiin. Minun seurakunnakseni tuli Mellunkylä. Nuorisopapin tehtävät kiinnostivat ja työalakseni sain nuorisotyön.

Koulutyö kuului kiinteänä osana nuorisotyöhön. Alueen kahdella yläasteella ja lukiossa (Vesalassa ja Helsingin yhteislyseossa) toimi kummassakin koulupastori, itse olin Vesalassa ja nuorisotyöntekijä Hyllissä. Alkuaikoina koulupastoripäiväni oli maanantai mutta pian se vakiintui perjantaiksi. Kello 9 päivänavauksen jälkeen olin koululla puoleen päiviin saakka.

Koulutusta

Syksyllä 1981 aloitin koulupastorikurssi I:n oli mukava vaihtaa ajatuksia muiden helsinkiläisten koulupastoreiden kanssa kurssin aikana. Kun olin käynyt kolmivuotisen koulupastorikoulutuksen, siirryin senioriryhmään, johon kokoonnuttiin harvemmin. Siellä käytiin läpi eri tilanteita, johon kouluelämässä olimme joutuneet.

Senioriryhmäläiset antoivat toisilleen palautetta. Koin nuo ryhmäkokoontumiset erittäin mielekkäiksi, kun sai vaihtaa ajatuksia vaikeistakin asioista. Helsingin koulupastoreiden kevät-ja joulupäätösjuhlat ovat myös jääneet mieleen rentouttavina "tähtihetkinä". Ilman koulupastorikoulutusta ja koulupastoreiden yhteisiä palavereita työni Vesalan koulussa ei olisi ollut yhtä antoisaa ja mielenkiintoista.

Arkitoimintaa

1980-luvun alun nuorisoelokuvan "Täältä tullaan elämä" koulukuvaukset oli tehty juuri 'Vesalan koululla. Ne nuoret, jotka todellisuudessa olivat oppilaina Vesalan yläasteella ja lukiossa eivät olleet niin "rajuja" kuin mitä elokuvassa näytettiin.

Kun päivystin perjantai aamu päivisin koululla kuraattorin huoneessa, kävi luonani päivän aikana useita oppilaita. Vuosien varrella nuorten käynnit luonani ovat vähentyneet. Toisaalta jossain vaiheessa muutin koulustrategiaani sellaiseksi, että liikuin aina välitunnit käytävillä ja menin siellä juttelemaan oppilaitten kanssa.

Vesalan koululla päivänavaukset pidetään keskusradion kautta. Koska näissä tilanteissa ei näe yleisöä, sovimme rehtorin kanssa, että ensimmäisen adventin alla pidettäisiin päivänavaus juhlasalissa. Siitä tulikin traditio. Aina adventin alla koulu kokoontuu juhlasaliin adventtihartauteen johon kuuluu tietysti myös "Hoosianna" laulu. Aluksi porukka oli levotonta, mutta vähitellen he ovat rauhoittuneet ja laulavat yhdessä hoosianna.

Paljon koulupastorityötäni on helpottanut se, että osa oppilaista on tuttuja minulle jos he ovat olleet minun rippikoulussani. Joka syksyyn onkin kuulunut se, että olemme nuorisotyöntekijäkollegojeni kanssa kiertäneet kahdeksannet luokat ja heille on kerrottu seuraavan vuoden rippikoululeireistä sanoin, dioin ja videoin. Lokakuun alussa oppilaat tulevatkin yleensä kyselemään, milloin tulen kertomaan ripareista ja miten niihin ilmoittaudutaan.

Kyllä rippikoulu on hyvä tuote kun aina vaan siitä on kysyntää! Paljon olen saanut myös opettajilta palautetta, kun he kertovat oppilaitten jollain lailla kasvaneen henkisesti rippikoulun käytyään.

Alkuvuosina minulla oli tapana järjestää koululla yksi gospelkonsertti lukuvuodessa. Aika paljon suosio riippui siitä, kuka oli esiintymässä. Sittemmin konsertit hiipuivat, enkä ole niitä enää kouluun järjestänyt. Jotkut oppilaat kokivat konsertit "pakkopullana". Jouko Mäki-Lohiluoma taisi aikanaan saada parhaat palautteet konsertistaan. Päivänavauksissa kyllä soitan myös gospelmusiikkia tasaisin välein.

Ikävänä asiana koin sen kun Vesalan yläasteen ja lukion koulusta lukio lopetettiin -90 luvun alussa. Lukioaikana sain olla kolme vuotta pidemmän aikaa oppilaitten kanssa kuin nykyään kun lukiota ei enää ole. Omat taistelut Kontulassa käytiin lukion säilyttämisen puolesta mutta mikään ei auttanut.

Haikein mielin ajattelen penkkari-ja vanhojen päiviä, joita lukioaikoina koulussa vietettiin. Koska harrastan laskettelua, ehdotin kerran liikuntapäivän lähestyessä, että voisin tulla tarvittaessa valvojaksi rinteeseen. Siitä lähtien olen ollut mukana Messilän rinteillä oppilaitten kanssa. "Hyvä koulupastori" huudot ovat usein siivittäneet laskujani, kun oppilaat moikkaavat minulle rinnettä alas tullessani. Laskettelupäivän jälkeen ole bussissa voinut mainostaa myös seurakunnan hiihtolomaleirejä ja aina joku oppilas Vesalan koulusta on ollut myös mukana seurakuntamme lasketteluleireillä.

Muista yhteisistä projekteista koulun kanssa on mainittava myös kotitalousopettajan kanssa järjestetyt kaste-ja rippijuhlat. Oppilaat ovat järjestäneet juhliin tarjoilun ja minä olen ollut mukana "pastorina" näissä juhlissa ja kertonut heille kasteesta ja konfirmaatiosta. Kerran me myös videoimme kastetapahtuman nauhalle.

"Elämän leipä" projekti toteutettiin myös videolle. Siinä kerrottiin ehtoollisleivän, öylätin valmistamisesta diakonissalaitoksella. Video päättyi yhteiseen ehtoollisen viettoon Mikaelin kirkossa, jonka toimitin ja jossa seurakuntana oli se yhdeksäs luokka, joka projektista vastasi.

1990-luvun alkupuolelta lähtien olen ollut mukana järjestämässä tukioppilaitten "leiripäiviä". Koulun opinto-ohjaajan kanssa olemme suunnitelleet päivän ja viettäneet sen Vuosaaren Merihiekassa. Mukanani seurakunnasta on ollut erityistyöntekijä. Erilaisten draama-ym. toimintatehtävien kautta olemme pureutuneet tukioppilaiden kanssa ongelmatilanteisiin koulussa ja miten niistä tukioppilaat pystyvät selviytymään. Jo se, että päivä on järjestetty muualla kuin koulussa on innostanut tukioppilaita.

Koulun joulu-ja kevätkirkkojen lisäksi olin iloinen kun koulun 30-vuotisjuhla vuonna 1996 aloitettiin juhlajumalanpalveluksella seurakuntamme Mikaelin kirkossa. Suunnitteluryhmässä oli rehtorin ja muutaman opettajan lisäksi oppilaita sekä seurakunnasta minun kassani kirkkoherra ja kanttori.

Juhlajumalanpalveluksessa oli oppilaitten lisäksi paikalla vanhempia sekä koulun entisiä oppilaita. Jumalanpalveluksen jälkeen juhla jatkui koululla.

"Kalustoon kuuluva"

Näin pitkän ajanjakson jälkeen Vesalan koulun koulupastorina tunnen kuuluvani koulu "kalustoon". Jo usean vuoden ajan minut on pyydetty opettajien ja henkilökunnan luokkakuvaan. Koulupastorin palvelut on mainittu myös koteihin jaettavassa tiedotteessa. Kun kevään -98 olin seurakuntamme vt. Kirkkoherrana, enkä näin ollen keväällä toiminut koulupastorina, olin iloisesti yllättynyt vastaanotosta syksyn -98 alussa kun palasin koulupastoriksi. Lämpimät tervetulotoivotukset ja halaukset antoivat taas "tsemppiä" koulutyöhön.

Viime vuosien aikana Vesalan yläasteella maahanmuuttaneiden oppilaitten määrä on ollut kasvussa. Venäläiset, somalit, virolaiset ym. maitten nuoret ovat löytäneet tiensä Vesalaan. Vesalan yläaste on kansainvälistynyt. Välillä on ollut kahnauksia suomalaisten kanssa, välillä ulkolaiset ovat kahinoineet keskenään. Moikkaan kaikille ja menen kaikkien kanssa juttelemaan.

Muutama maahanmuuttaja on tullut rippikouluun. En ole kuitenkaan vielä keksinyt mitään erityistä toimintamuotoa maahanmuuttajien kanssa. Aika näyttää, tuleeko sellaista jatkossa. Haastettahan ulkolaisissa oppilaissa riittää.

Parhaana palautteena koulupastorityöstä Vesalan koulussa pidän sitä, kun entiset oppilaat tulevat kirkkoherranvirastoon tai soittavat ja pyytävät vihkimään tai kastamaan lapsiaan. Silloin mieleen tulee, että ehkä jotain on voinut saada välitettyä seurakunnasta ja sen sanomasta alueen nuorille.

Aimo Lankinen

Kiirjoitus on laadittu 1990-luvun lopussa.